Järjestöneuvos Maija Riihijärvi-Samuel (s. 28.5.1939 Kuopio) toimi Marttaliiton toiminnanjohtajana vuosina 1982–2002. Marttaliiton toiminnanjohtajana häntä ohjasivat rohkeus, hyvät neuvottelutaidot, suvaitsevainen ja kansainvälinen maailmankatsomus sekä iloinen ja myönteinen elämänasenne.

Maija Riihijärvi syntyi toukokuussa 1939 kotonaan Kuopiossa, Haapaniemen Hermanninkadulla (nyk. Saastamoisenkatu). Hänen äitinsä oli kotoisin Ruovedeltä, isä pohjalainen. Perhe muutti Haapaniemen paritalosta vuonna 1951 Minna Canthin katu 66:een, nk. virkamiestaloon, jossa asui paljon opettajia ja kaupungin virkamiehiä.

Erityisesti Riihijärven äiti kannusti tytärtään opiskelemaan, ja vuonna 1960 hän lähti opiskelemaan Helsingin Yliopistoon, maa- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan. Koulussa luetusta lyhyestä englannista huolimatta hän päätti opiskelujen aikana tehdä kaksi opiskelujaksoa ulkomailla: Ensin hän lähti harjoittelijaksi Englantiin vuonna 1963 ja myöhemmin vuosina 1968–1969 hän suoritti tiedotusopin koulutuksen Kelloggs-säätiön stipendiaattina Yhdysvalloissa. Ulkomailla hän verkostoitui esimerkiksi norjalaisten ja tanskalaisten kotitalousneuvojien kanssa.

Ympyröiden pitää suurentua, tarvitaan suvaitsevaisuutta. Eriarvoisuutta ja köyhyyttä on ollut järkyttävää nähdä. Rasisteja on joka maassa.

Koko opiskelunsa ajan Riihijärvi tunsi hyvin professori Elli Saurion, joka oli toiminut Marttaliitossa pitkään. Hänen kautta hän tutustui paremmin Marttajärjestöön ja sen tekemään työhön. Riihijärvi itse arvioi myöhemmin olleensa opinnoissan enemmän teoreettinen kuin käytännöllinen. Elli Saurio olikin todennut hänelle, että ”ylioppilas Riihijärvelle sopisi hyvin kirjallisuus.”

Työtehtävät Marttaliitossa alkoivat vuonna 1973. Riihijärvi käynnisti Marttaliiton kansainvälistä yhteistyötä yhdessä toiminnanjohtaja Annikki Jäntin kanssa. Lopulta Marttaliitto aloitti ulkoministeriön tukemana kehitysyhteistyön Keniassa. Ammattilaiset tekivät perustyön, vapaaehtoiset olivat mukana auttamassa. Ketjukoulutus toimi. Kehitysyhteistyön aloittaminen oli tärkeä askel ja yhtä tärkeää Riihijärvelle oli työn jatkuvuuden varmistaminen.

Marttoja on aina kunnioitettu, joskus suorastaan pelätty. — Toisaalta on irvistelty vaikkapa marttojen säästäväisyydelle. Siinäkin martat ovat olleet aikaansa edellä. Nyt nuoriso kannattaa tavaran kierrätystä. Säästeliäs elämäntapa on tulevaisuudessa pakko ja pakko se on ollut monissa suomalaisissa perheissä aina.

Toiminnanjohtajaksi ja Emäntälehden päätoimittajaksi Riihijärvi siirtyi vuonna 1982. Kehitysyhteistyön lisäksi hän toiminnanjohtajana osallistui ja vaikutti aktiivisesti niin pohjoismaisissa kuin globaaleissakin kotitalousalan järjestöissä. Työ vei hänet monesti mm. Afrikkaan ja Yhdysvaltoihin, Kiinaankiin useamman kerran. Hyvin tärkeä projekti oli myös se, että tietämys ja kokemukset naisten sodan aikaisesta työstä saatiin koottua aineistoksi, joka on nyt museovirastossa.

Politiikkaan lähtemistä Riihijärvi-Samuel harkitsi, muttei koskaan kuitenkaan asettunut ehdolle. Veli Heikki Riihijärvi (1937–2002) toimi kansanedustajana vuosina 1983–1995 ja puolueensa Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtajana vuosina 1989–1991.

Riihijärvi-Samuel jäi eläkkeelle Marttaliitosta vuonna 2002. Eläköitymisen jälkeen hän on toiminut edelleen aktiivisesti muun muassa MM-marttayhdistyksessä.

Järjestön pitää olla nöyrä ja siellä pitää vallita hyvä ilmapiiri – työntekijöiden, asiantuntijoiden, kaikkien kesken. Kunniaa pitää jakaa, kiittää pitää muistaa!

Tunnustuksia

  • Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki (SL R I), 1999

Teksia ja kirjoituksia

  • Lucina Hagmanin jalanjäljille, 1983

Lähteet

  • Tavallinen martta on aina tarpeellinen (50-vuotishaastattelu), Kristiina Palosaari, Helsingin Sanomat 28.5.1989.
  • Aina muodissa – rehevä perusnainen, Anneli Sundberg, Helsingin Sanomat 6.3.1994
  • Vuoden 2013 Pohjois-Savon Marttojen henkilö: järjestöneuvos Maija Riihijärvi-Samuel, haastattelu vuodelta 2013, Irmeli Hollmén ja Tuula Hakkarainen