Mielenosoitus 13. maaliskuuta 1899 Helmikuun manifestia vastaan Helsingin Senaatintorilla. Kuvaaja: Axel Strandberg, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat (CC BY 4.0.).

Marttajärjestön syntysanat lausuttiin virallisesti 29. maaliskuuta 1899, kun Sivistystä kodeille -yhdistys perustettiin Helsingissä. Ajanjaksoa leimasi Suomessa kansallinen herääminen, naisasialiikkeen syntyminen ja kansanvalistustyön alkaminen. Vuosisadan vaihteessa koko Suomessa puhuttiin Helmikuun manifestista ja pelättiin mm. suomen kielen aseman horjuvan venäläistämistoimenpiteiden alla. Lucina Hagmanin aloitteesta perustettu naisyhdistys otti tehtäväkseen kotien aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin parantamisen. Havaittiin, että paras tapa auttaa perheitä on kodissa tarvittavien tietojen ja taitojen opettaminen. Järjestöstä tuli kotitalousneuvontajärjestö.

Helmikuun manifesti ja Lydeckenin kirje sytyttävät kipinän

Marttajärjestön perustaminen sai kipinän kevään 1899 yhteiskunnallisista tapahtumista. Tällöin alkoi ensimmäinen sortokausi, jonka katsotaan alkaneen 15. helmikuuta 1899, kun keisari Nikolai II antoi Helmikuun manifestin. Suomessa manifestia pidettiin valtiokaappauksena, sillä sen valtuuksin Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Manifestia vastaan kerättiin Venäjältä salassa maaliskuussa 1899 Suuri adressi, jonka allekirjoitti yli 520 000 suomalaista, mikä vastasi ainakin kolmasosaa Suomen silloisesta aikuisväestöstä. Adressin lähti viemään Pietariin Nikolai II:lle lähes viisisataahenkinen suuri lähetystö. Tsaari ei ei kuitenkaan suostunut ottamaan lähetystöä tai adressia vastaan eikä peruuttanut helmikuun manifestia.

Alli Nissinen ja Lucina Hagman vuonna 1901. Kuva on osa suurempaa kuvaa vuodelta 1901, jossa on Uuden Yhteiskoulun opettajakunta. Kuvaaja tuntematon, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat (CC BY 4.0.).

Lucina Hagman sai maaliskuussa 1899 ystävältään Charlotte Lydeckeniltä kirjeen, jossa kuvailtiin Salmin kihlakunnan alkeellisia ja puuttellisia oloja Raja-Karjalassa. Hagman kertoi kirjeen kuvauksesta opettajakollegalleen Alli Nissiselle, jonka tuella uutta Sivistystä kodeille -yhdistystä lähdettiin perustamaan. Hagman ja Nissinen olivat kumpikin sitä mieltä, että Suomen naisten oli koottava voimansa yhteen, ja ylempään luokkaan kuuluvien naisten oli nähtävä huonoissa oloissa elävät naiset omina lähimmäisinään. Suomen sivistyneistö siis pelkäsi heikommassa asemmassa olevien suomalaisten lojaaliuden muuttuvan venäläistämistoimien seurauksena.

Lucina Hagman kuvasi ajan yhteiskunnallista tunnelmaa näin:

– Suomen kansan oli koottava voimansa, kaikki voimansa, taisteluun tähänastisen oikeutensa ja vapautensa puolesta. Askel askeleelta tuli torjua odotettavat vääryydet ja sorronteot. Miten tämä oli tapahtuva, siitä oltiin eri mieltä. — Toiset keinot miellyttivät toisia, toiset toisia. Itse puolestani olin alusta alkaen selvillä siitä, että syvien rivien läpi tunkeva sivistys, sisäisenä voimana ja kuntona ilmenevä sivistys tarjoaisi parhaat keinot taistelussa. En ollut nuoruudessanikaan milloinkaan uskonut, että asevoimalla voitaisiin perustaa mitään pysyvää onnentilaa, vielä vähemmän saatoin siihen uskoa nyt. Katse oli käännettävä kansan sivistykseen, työn ja henkisen arvostelukyvyn voimaan. Tiedon ja taidon aarteet oli kannettava suoraan Suomen koteihin, ja ennen kaikkea kotien varsinaiselle vaalijalle, Suomen naiselle, niin että hänestä kasvaisi Suomen sivistyksen luja suoja, itsetietoinen taistelija maansa oikeuden puolesta.

Cely Mechelin, joka oli vaikutusvaltaisen senaattori Leo Mechelinin tytär, oli yhdistyksen toiminnassa mukana alusta alkaen. Hän toimi puheenjohtajana Lucina Hagmanin jälkeen. Kuva vuodelta 1890, Kuvaaja Charles Riis, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat (CC BY 4.0.).

Salainen ensimmäinen kokous

Hagman ja Nissinen keräsivät innostuneen joukon ystäviään uuden yhdistyksen tueksi: 23. maaliskuuta 1899 klo 18 pidettiin naisten kesken ensimmäinen kokous johtaja Eva Ahlströmin kodissa Helsingin Yrjönkatu 2:ssa. Helmikuun manifestin seurauksena kokouksien pitäminen oli Suomessa kielletty, joten naiset tulivat paikalle salaa ja yksitellen hieman eri aikoina. Kokoukseen kutsuttuja naisia oli parikymmentä, ja he edustivat sekä suomen- että ruotsinkielisiä, sekä Naisasialiitto Unionin että Suomen Naisyhdistyksen jäseniä.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin koulunjohtaja Lucina Hagman ja sihteeriksi toimittaja Annie Furuhjelm. Heidän ja kokousta emännöineen Eva Ahlströmin lisäksi kokouksessa olivat paikalla:

  • koulunjohtajat Dagmar Neovius ja Alli Nissinen,
  • opettajat Hanna Andersin, Hanna Cederholm ja Ida Lindström,
  • maisteri Betsey Quist,
  • rouvat Minette Donner, Hildi Enlund, Flodin, Hilma Gripenberg, Ida Godenhjelm, Anna Hallonblad, Alfhild Holmberg, Lilly Krogius, Lang, Sofia Rein, Helmi Setälä, Iina Törnqvist-Tarjanne ja Vegelius,
  • neidit Langhoff ja Cely Mechelin.

Perustamiskokous päätti perustaa uuden Sivistystä kodeille –yhdistyksen. Sitä valmistelemaan koottiin komitea, johon kuuluivat edellä mainituista perustajajäsenistä Furuhjelm, Gripenberg, Hagman, Krogius, Mechelin, Neovius, Nissinen, Qvist, Rein, Setälä ja Törnqvist-Tarjanne.

Maaliskuun tapahtumat ensimmäisen kokouksen jälkeen

  • 25. maaliskuuta komitea kokoontui Hagmanin kodissa Yrjönkatu 24:ssä, jossa valmisteltiin yhdistyksen ensimmäiset säännöt.
  • 26. maaliskuuta pidetyssä komitean toisessa kokouksessa Hagman valittiin väliaikaiseksi puheenjohtajaksi, Furuhjelm sihteeriksi ja Rein rahastonhoitajaksi. Kokouksessa päätettiin, että yhdistys pyrkisi kokoamaan sivistyneitä naisia yhdistyksien lähettiläiksi maaseudulle. Lähettien valintaa valmistelemaan valittiin Furuhjelmin avuksi Krogius ja Törnqvist-Tarjanne. Mechelin ja Nissinen valtuutettiin laatimaan lähettiläiden toimintaohjeet. Samana iltana komitean jäsenet kokoontuivat Dagmar Neoviuksen valmistavassa koulussa Annankatu 12:sta, jonne kutsuttiin joukko asiasta kiinnostuneita naisia. Komitean laatima ehdotus säännöistä luettiin ja keskustelun jälkeen säännöt hyväksyttiin.
  • 27. maaliskuuta Dagmar Neoviuksen valmistavan koulun tiloihin Annankatu 12:sta kutsuttiin läheteiksi ilmoittautuneita naisia, joiden kanssa keskusteltiin heidän tulevasta toimenkuvastaan.
  • 29. maaliskuuta pidettiin Cely Mechelinin kodissa Fabianinkatu 16:sta ”juhlallinen ja virallinen” yhdistyksen perustamiskokous, jossa tehtiin lopullinen päätös uuden kaksikielisen Sivistystä kodeille -yhdistyksen perustamisesta. Kokous valtuutti valmistelevan komitean anomaan yhdistykselle perustamislupaa Senaatilta. Yhdistyksen säännöt päätettiin antaa vielä senaattori Leo Mechelinin tarkastettavaksi ja vasta sen jälkeen senaatille hyväksyttäväksi. Perustamiseen liittyviä kuluja varten Eva Ahlström lahjoitti yhdistykselle tuhat markkaa. Kokouksessa päätettiin vielä järjestää seuraavana päivänä 30. maaliskuuta suurempi tilaisuus, jossa uudesta yhdistyksestä kerrottaisiin suuremmalle yleisölle.
  • 30. maaliskuuta pidettiin suurempi kokous Vuorikatu 22:ssa. Kokouksessa oli runsaasti yleisöä paikalla, vaikka viranomaisia oli edelleen tässä vaiheessa varottava. Puheenjohtajana toimi Lucina Hagman, sihteerinä Annie Furuhjelm. Asialistalla oli mm. Lucina Hagmanin läheteille eli emissaareille valmistama puhe, joka alkoi sanoilla ”Mitä ei kukaan muu voi saada aikaan, sen voipi äiti”. Cely Mechelin esitteli kokoukselle yhdistyksen järjestäytymissuunnitelman, ja koulunjohtaja Sofia Streng otettiin vielä mukaan yhdistyksen valmistelevaan komiteaan.
Fanny Hult valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi palkkaa saavaksi työntekijäksi. Myöhemmin Hult toimi Martta-Yhdistyksen puheenjohtajana vuodet 1904–1924. Hult kuvattuna noin 1899, kuvaaja Atelier Apollo, Museovirasto – Historian kuvakokoelma (CC BY 4.0.).

Asiamieskomiteat ja lähetit aloittavat neuvontatyön

Yhdistyksen toiminta käynnistyi vauhdikkaasti. Jo perustamiskokouksessa Cely Mechelin esitteli järjestäytymissuunnitelman, jonka pohjalta oli tarkoituksena lähettää tiedustelijoita eri puolille Suomea ”innostamaan työhön sisarien hyväksi Suomen saloilla”. Työtä pyrittiin alkuvaiheessa tekemään melko yksityisesti viranomaisten pelossa. Ensimmäisten tiedustelijoiden kohteina olivat Forssa, Hamina, Heinola, Hartola, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kokkola, Kuopio, Lappeenranta, Loviisa, Mikkeli, Naantali, Oulu, Pori, Porvoo, Pietarsaari, Rauma, Sortavala, Tampere, Tammisaari, Turku ja Viipuri. Kaikkiin edellä mainituista perustettiin oma asiamieskomitea, josta käsin työtä ryhdyttiin tekemään. Moniin kaupunkeihin perustettiin vielä alakomiteoita, joiden jäsenet jalkautuvat paikkakunnan ja alueen pienempiin kuntiin ja pitäjiin.

Kun tiedustelijoiden perustamat komiteat olivat tehneet alueilla pohjatyötä, pääsivät ensimmäiset lähetit aloittamaan työnsä kesällä 1899. Suurin osa ensimmäisistä läheteistä oli opettajia, jotka käyttivät kesälomansa neuvontatyön käynnistämiseen. Monet tekivät työtä maksutta, ja vain osalle maksettiin pientä korvausta sekä matkakuluja työstä. Lähettejä neuvottiin vierailemaan yksityiskodeissa melko pienin joukoin, jottei toiminta herättäisi huomiota.

Helsingissä sijainneen keskustoimikunnan tärkein tehtävä oli johtaa lähettien työtä ja suunnitella heille aineistoja eli lentolehtisiä eri aiheista. Ensimmäiset kolme lehtistä käsittelivät uskontoa, isänmaanrakkautta ja kasvatusta. Alusta alkaen keskusjärjestö kannusti lähettejä antamaan neuvoja naisten lisäksi myös miehille ja nuorisolle, sekä vastaamaan mahdollisiin osallistujien kysymyksiin parhaan kykynsä mukaan. Tärkeää oli kasvattaa naisten itseluottamusta ottaa vastuuta kodista ja isänmaan asioista.

Lähetit viestivät toiminnasta eri puolilla Suomea, ja ensimmäisen toimintavuoden aikana saatiin lahjoituksina koottua yhdistykselle 100 000 markkaa, joka vastaa nykyarvossa lähes puolta miljoonaa euroa. Toiminnan nopeasti kasvaessa keskusjärjestön vapaaehtoiset toimijat päättivät palkata järjestölle ensimmäisen työntekijän hoitamaan juoksevia asioita. Järjestön ensimmäiseksi sihteeriksi valittiin Fanny Hult 50 markan kuukausipalkalla. Lisäksi Sofia Rein ja Betzey Quist lupautuivat yhdessä huolehtimaan järjestön rahastonhoitajan tehtävistä. Työ oli paisunut suureksi, kun järjestö oli kerännyt vapaaehtoisilta rahoittajilta työnsä tueksi jo 100 000 markkaa. Rahalahjoitusten lisäksi järjestö sai alkuvaiheessa paljon esineitä lahjoituksina, joita myytiin edelleen ja muutettiin rahaksi.

Sivistystä kodeille yhdistyksen ensimmäinen vuosikertomus vuodelta 1900.

Sivistystä kodeille muuttuu Martta-Yhdistykseksi

Neuvontatyö oli päässyt jo pitkälle, kun 25. syyskuuta 1899 järjestön johto sai ilmoituksen, ettei Senaatti ollut hyväksynyt Sivistystä kodeille -yhdistyksen sääntöjä. Esteenä yhdistyksen syntymiselle pidettiin sanan ”sivistys” esiintymistä yhdistyksen nimessä. Taustalla oli Venäjän hallinnon edustajien epäluottamus aatteelliseen kansansivistystyöhön. Aatteellisten järjestöjen määrä oli lisääntynyt Suomessa huomattavasti 1890-luvulla. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov kiinnitti erityistä huomiota sellaisiin järjestöihin, joiden sääntöihin oli kirjattu mahdollisuus perustaa alueellisia osastoja. Niiden avulla keskushallinto pelkäsi järjestöjen välttelevän kontrollia.

Keskustoimikunta päätti hakea yhdistykselle nopeasti uutta nimeä. Useiden ehdotusten joukosta nimeksi valikoitui Alli Nissisen keksimä ”Martat”. Nimi otettiin raamatusta, koska sen uskottiin vetoavan virkamiehiin, jotka suhtautuivat suopeasti uskonnollisiin yhdistyksiin. Betanian Martan henkilökuva puuhakkuudesta sopi lisäksi hyvin yhdistyksen tarkoitukseen.

Hakemus yhdistyksen sääntöjen hyvksymisestä lähetettiin senaatille, keisarille osoitetun kirjeen kera. Kirjeen allekirjoittajina oli vaikutusvaltaisia naisia: pedagogi Signe Häggman, opettaja Ida Godenhjelm, professorin rouva Elna Pipping, pastorin rouva Karin Polviander ja Ina Rosqvist, joka oli Suomen ensimmäisiä naislääkäreitä.

Heinäkuussa 1900 keskustoimikunnalle ilmoitettiin, että senaatti oli hyväksynyt uuden yhdistyksen säännöt 12. heinäkuuta 1900. Tämän jälkeen 23. lokakuuta keskustoimikunta kutsui koolle suuren kokouksen, jossa päätettiin uuden Martta Yhdistys – Föreningen Martha -nimisen kaksikielisen yhdistyksen perustamisesta uusilla senaatin hyväksymillä säännöillä. Kokous pidettiin 31. lokakuuta klo 18 Helsingin Ruotsalaisen Tyttökoulun juhlasalissa, osoitteessa Bulevardinkatu 18. Osanottajia kokouksessa oli yli sata, ja heistä noin 20 oli tullut paikalle maakunnista, joissa neuvontatyö oli aloitettu. Samassa kokouksessa päätettiin siirtää Sivistystä kodeille -yhdistyksen varat uudelle yhdistykselle. Yhdistyksen ensimmäiseen hallitukseen, eli keskuskomitean jäseniksi, valittiin Lucina Hagman (puheenjohtaja), Sofia Streng (varapuheenjohtaja), Fanny Hult (sihteeri) ja Betzey Quis (rahastonhoitaja) sekä varsinaisiksi jäseniksi Hanna Cederholm, Maissi Erkko, Cely Mechelin, Dagmar Neovius, Alli Nissinen ja Sofia Streng. Varajäseniksi valittiin Sanny Ekström, Signe Häggman ja Ina Törnqvist-Tarjanne.

Lucina Hagman erosi melko pian puheenjohtajan tehtävästä muiden kiireellisten tehtäviensa vuoksi, jolloin puheenjohtajaksi valittiin Mechelin aina vuoteen 1902 asti. Hänen jälkeensä puheenjohtajina toimivat Streng 1902–1903, Krogius 1904–1904 ja Hult, joka toimi tehtävässä pitkään, vuoteen 1924 asti. Fanny Hultin tultua puheenjohtajaksi järjestön sihteeriksi valittiin Elin Nylander (1904–1906), Ester Engström (1906–1910) ja Elli Jansson (1910–1914).


Lähteet ja lisätietoa

  • Marttaliiton arkisto ja Marttaliiton toimintakertomukset.
  • Martta-yhdistys 1899–1924, useita kirjoittajia, mm. Alli Nissinen, 1924.
  • Martta-toiminta 1899–1949, Manja Haltia, 1949.
  • Suomalaisia vaikuttajanaisia, Suoma Pohjanpalo, 1973.
  • Suomen kotien päivä valkenee… : Marttajärjestö suomalaisessa yhteiskunnassa vuoteen 1939, Anne Ollila, 1993.
  • Martha – kvinna i tiden: 1899–1999, Sheila Liljeberg-Elgert, 1999.
  • Lue lisää perustamisajankohdan alkuvaiheista: Marttajärjestön perustaminen päivä päivältä, Kirsi Vesterbacka, 2008.
  • Tutustu perustamisen etenemiseen omatoimisella kävelykierroksella Helsingissä: Kävelee Marttojen kanssa: Historiallinen kävelyretki Marttojen alkuvaiheita muistellen, Kirsi Vesterbacka, 2010.