Martan päivä

Martan nimipäivää, eli Martan päivää, vietetään vuosittain 26. heinäkuuta. Martan päivänä marttayhdistykset järjestävät tapahtumia eri puolilla Suomea.

Martan päivän tapahtumat

Vuoden 2024 Martan päivänä herkutellaan juhlavasti Seitsemän sortin kahvikekkereillä. Kekkerit voidaan järjestää yhdistyksen omalla porukalla tai vaikka naapuriyhdistyksen kanssa Marttaliiton 125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Ohjeet Seitsemän sortin kahvikekkereihin julkaistaan Martat-lehdessä 1/2024.

Martan päivän tapahtumat löydät marttayhdistysten omasta tapahtumakalenterista. Voit tiedustella tapahtumia myös lähimmästä marttayhdistyksestäsi ja marttapiireistä.

Martta nimen taustaa

Martta on alkujaan arameankielinen naisen etunimi, joka tarkoittaa valtiatarta. Suomessa Martta-nimeä on esiintynyt jo keskiajalta lähtien, ja nimipäiväkalenteriin se otettiin mukaan vuonna 1858. Nimen on tehnyt laajalti tunnetuksi Uudessa testamentissa mainittu Martta, Betanian Marian ja Lasaruksen sisar, joka tunnettiin erityisesti tunnollisena taloudenhoitajajana.

Sivistystä kodeille muuttui Martoiksi

Marttajärjestö perustettiin Helsingissä 29.3.1899, jolloin se tunnettiin vielä Sivistys kodeille -yhdistyksenä. Neuvontatyö oli päässyt jo pitkälle, kun 25. syyskuuta 1899 järjestön johto sai ilmoituksen, ettei Senaatti ollut hyväksynyt Sivistystä kodeille yhdistyksen sääntöjä.

Esteenä yhdistyksen syntymiselle pidettiin sanan ”sivistys” esiintymistä yhdistyksen nimessä. Taustalla oli Venäjän hallinnon edustajien epäluottamus aatteelliseen kansansivistystyöhön. Aatteellisten järjestöjen määrä oli lisääntynyt Suomessa huomattavasti 1890-luvulla. Kenraalikuvernööri Bobrikov kiinnitti erityistä huomiota sellaisiin järjestöihin, joiden sääntöihin oli kirjattu mahdollisuus perustaa alueellisia osastoja. Niiden avulla keskushallinto pelkäsi järjestöjen välttelevän kontrollia.

Keskustoimikunta päätti hakea yhdistykselle uutta nimeä ja useiden ehdotusten joukosta nimeksi valikoitui Alli Nissisen keksimä ”Martat”. Nimi otettiin raamatusta, koska sen uskottiin vetoavan virkamiehiin, jotka suhtautuivat suopeasti uskonnollisiin yhdistyksiin. Betanian Martan henkilökuva puuhakkuudesta sopi lisäksi hyvin yhdistyksen tarkoitukselle.