Suomi liittyi vuonna 2013 Unescon yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Suomessa Museovirasto vastaa sopimuksen toteuttamisesta. Sopimus ohjaa elävän kulttuuriperinteen suojelua. Elävät perinteet siirtyvät pääosin perheissä ja erilaisissa yhteisöissä, kuten Martoissa.

Mitä on aineeton ja elävä kulttuuriperintö?

Aineeton kulttuuriperintö voi olla monenlaista elävää perinnettä, joka on läsnä ihmisten arjessa ja juhlassa. Se voi olla esimerkiksi juhlia ja tapoja, suullista perinnettä, esittävää taidetta, käsityöperinteitä, ruokaperinteitä, pelejä ja leikkejä tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä. Aineetonta kulttuuriperintöä suojellaan parhaiten laulamalla, tanssimalla, viettämällä aikaa luonnossa tai vaikkapa tekemällä käsitöitä.

Kulttuuriperinnön luettelot

Unescon sopimukseen liittyy myös aineettoman kulttuuriperinnön luettelointi:

  • Kansainvälisellä luettelolla halutaan tuoda näkyvyyttä elävälle perinnölle eri puolilla maailmaa ja jakaa hyviä käytäntöjä maiden kesken. Suomesta kansainväliseen luetteloon pääsi ensimmäisenä vuonna 2020 Suomen saunaperinne.
  • Kansainvälisen luettelon lisäksi Suomen elävää kulttuuriperintöä tunnistetaan ja tallennetaan omaan kansalliseen luetteloon, jossa on tällä hetkellä noin 60 kohdetta, muun muassa hortoilu ja sienestys.

Tee elävää perinnettä näkyväksi

Mikä tahansa organisaatio, yhdistys tai joukko ihmisiä voi lisätä tiedon elävästä perinteestä Elävän perinnön wikiluetteloon. Museovirasto ylläpitää wikiluettelon sivustoa, mutta yhteisöt vastaavat wikiluetteloon lisäämiensä kohteiden päivittämisestä.

Tällä hetkellä Suomen wikiluettelossa on 175 artikkelia joita ylläpitää yli 240 yhteisöä. Wikiluettelosta löytyy jo muun muassa Marttaliiton ylläpitämä Rotinaperinne, Pohjois-Karjalan Marttojen ylläpitämä Karjalanpiirakoiden leipominen ja Savon Marttojen ylläpitämä Kalakukko-perinne.

Lisätietoja