Silli on kuulunut suomalaiseen ruokakulttuuriin jo parin sadan vuoden ajan. Nykyisin sitä käytetään eniten juhannus- ja joulupöydän herkkuna.

Silli (Clupea harengus) on parvikala, joka elää Atlantissa suurina parvina. Pituudeltaan silli voi kasvaa 45 senttimetrin pituiseksi ja painoltaan se on enimmillään yhden kilon luokkaa. Väritykseltään silli on pääasiassa hopeinen lukuun ottamatta sen selkää, joka on sinivihreä. Se poikkeaa useista muista kalalajeista sen suhteen, että siltä puuttuu kokonaan kylkiviiva.

Elinympäristö ja kalastus

Silli elää pääasiassa Atlantin alueella. Perinteisiä sillin kalastusmaita ovat Islanti, Norja ja Englanti sekä Yhdysvallat. Silli on parvikala, joka elää suurissa parvissa. Parvissa saattaa olla joka neljä miljardia silliyksilöä. Isot silliparvet elävät melko lähellä pintaa, joten niiden kalastaminen käy melko vaivattomasti eikä kalastuksesta saada juurikaan ei-toivottuja sivusaaliita. Silliparvet etsitään kaikuluotaimen avulla ja niiden pyynti tapahtuu pääasialla troolin eli laahusnuotan avulla.

Silli raaka-aineena

Sillit esikäsitellään usein jo pyyntialuksella. Esikäsittelyssä sillit suolataan ja laitetaan tynnyreihin säilöön päättöminä ja pyrstöttöminä, muttei suolistettuina. Mukana saatetaan käyttää hiven sokeria. Sillejä voidaan kypsyttää tynnyreissä pitkään joko sokerisuolattuina tai maustesuolattuina. Sokerisuolatuissa silleissä sokeri pehmentää makua. Sokerisuolattuja ja siten kypsytettyjä sillejä ovat esimerkiksi tomaatti-, sipuli- ja tillisillit. Maustesillejä ovat esimerkiksi matjet- ja juhlasillit sekä jotkut tomaatti- ja tillisillit.

Pyyntialuksella tynnyreihin säilötyt suolatut päättömät ja pyrstöttömät sillit voidaan maissa pakata tyhjiöpakkauksiin sellaisenaan tai fileoidaan ruodottomiksi. Fileoituja ja ruodottomia selkäpaloja käytetään usein eri tavoin maustettuna lasipurkkiin pakattuna.

Silliä voidaan myös marinoida ja marinadina käytetään usein etikka-suolalientä. Maultaan marinoidut sillit ovat hieman miedompia, makeampia ja vähempisuolaisia suolattuihin verrattuna. Marinoidut sillit sopivat syötäväksi sellaisenaan, kastikkeen kera.

Terveysvaikutukset

Rasvapitoisuuden vuoksi silli luokitellaan kuuluvaksi rasvaisiin kaloihin. Sen rasvaisuus on hyväksi terveydelle, sillä se sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja. Omega-3-rasvahapot tekevät erityisen hyvää sydämelle ja verisuonille ja niillä on suotuisia vaikutuksia myös aivotoiminnalle, mielialalle ja keskittymiskyvylle. Lisäksi se sisältää runsaasti D-vitamiinia, joka vahvistaa luustoa ja hampaita sekä vaikuttaa mielialaan. Silli kannattaa nauttia sellaisenaan ilman liemiä tai marinadeja, sillä marinadeja ja sokerisia liemiä ei voida pitää terveellisenä.

Ympäristönäkökulma

Silli on ympäristöystävällinen valinta. Silli kalastaminen on melko ympäristöystävällistä siitä näkökulmasta, ettei sen kalastuksesta aiheudu haittavaikutuksia muulle meriluonnolle esimerkiksi suurien sivusaaliongelmien muodossa. Parvessa elävä silli on helppo kalastaa ilman, että mukaan tarttuisi juurikaan muita lajeja. Sillin kalastus on siis kestävällä pohjalla. Pohjanmeren sillikannat ovat vahvoja, joten sitä voi käyttää melko huolettomasti.

 

 

Jaa sivu