Juolukka (Vaccinium uliginosum) on yleinen suovarpu ja mustikan lähisukulainen. Se kasvaa märillä kankailla, soiden reunamilla ja järvien rannoilla, Pohjois-Suomessa myös kangasmetsissä ja tunturikankailla. Juolukan sato on suurempi kuin esimerkiksi lakalla, karpalolla tai metsävadelmalla.

Juolukka on sukunsa pohjoisista lajeista kookkain ja hyvin pitkäikäinen, jopa satavuotiaaksi sinnittelevä. Juolukan levinneisyysaluetta on koko Suomi. Runsaimmin sitä kasvaa Kainuussa, Peräpohjolassa ja Lapissa, maan eteläosissa ja meren saaristossa se on harvinaisempi.

Juolukan lehdet ovat vastapuikeita, sinertäviä ja alta vaaleita, ehytlaitaisia ja mustikan lehtiä paksumpia. Kukat ovat valkoisia tai punertavia. Juolukka kukkii myöhään, lähes puolukan kukinta-aikaan. Juolukan kukat paleltuvat harvoin rantametsissä, joten juolukka voi marjoa hyvin sellaisinakin vuosina, jolloin mustikan kukat paleltuvat. Juolukan poiminta-aika on elokuussa.

Marjat

Marjat ovat mustikoita kookkaampia, munanmuotoisia, harmaansinisiä ja vahapeitteisiä. Jos mustikan marjan puristaa rikki, sormet tulevat sinisiksi, mutta juolukan marjojen neste on lähes väritöntä. Juolukan marjat ovat melko mauttomia vähäisen happo- ja sokeripitoisuuden vuoksi. J

Käyttö

Juolukka on vähän hyödynnetty luonnonmarja. Eniten juolukkaa on käytetty Lapissa, missä sitä entisinä aikoina sekoitettiin kala-, liha- ja pettuvelliin. Marjoja voi syödä sellaisenaan, mutta miedon makunsa vuoksi niitä kannattaa sekoittaa voimakkaamman makuisten marjojen, kuten mustikan tai mustaherukan, joukkoon. Juolukoita voi käyttää puuroissa, keitoissa, kiisseleissä ja juomissa. Mehumaijalla saa erinomaista mehua lisäämällä juolukan sekaan vaikkapa mustikkaa, puolukkaa tai muita marjoja.

Joskus kuultavat väitteet marjan myrkyllisyydestä ovat pelkkää pötyä. Samoin uskomus, jonka mukaan juolukkaa syömällä saisi matoja mahaansa tai rumia lapsia, on syytä jättää omaan arvoonsa. Erään paikkansa pitämättömän väitteen mukaan marjat voisivat suurina määrinä aiheuttaa kohmelon tapaisen päänsäryn. Tästä on seurannut, että kasvi tunnetaan paikoin nimellä juovukka, juopukka tai juovuke. Marjat eivät ole myrkyllisiä, mutta pieniä ja kurttuisia juolukoita ei kuitenkaan pidä syödä: niiden sisällä voi olla muumiosienen myrkyllinen rihmastopahka.

Terveysvaikutukset

uolukassa on kuitenkin enemmän C-vitamiinia kuin mustikassa, ja kivennäis- ja hivenainepitoisuudet ovat yleensä suurempia kuin puolukassa.

Luonnon antioksidantteja juolukka sisältää erittäin runsaasti. Flavonoideista yhden tehokkaimman, kversetiinin, pitoisuus juolukassa on marjoista korkein. Kuopion yliopiston tutkimusten mukaan juolukka sisältää kversetiiniä noin 16 mg/100 g tuoreita marjoja. Lähimmäksi juolukkaa yltää kversetiinipitoisuudessa puolukka, noin 12 mg/100 g tuoreita marjoja ja karpalo noin 11 mg/100 g tuoreita marjoja.

Säilöntä

Juolukkaa voi myös säilöä esimerkiksi mustikan kanssa sekä hillona että pakasteena.

Jaa sivu