Vehnä (Triticum aestivum) on yksi maailman kolmesta eniten viljellystä viljasta yhdessä riisin ja maissin kanssa. Se on yhdessä rukiin kanssa merkittävin leipäviljamme.

Lauhkeiden olosuhteiden vehnä

Vehnän viljely onnistuu parhaiten lauhkealla vyöhykkeellä ja sen onkin lauhkean vyöhykkeen eniten viljelty viljakasvi. Vehnä on myös maailman laajimmalla alalla viljelty viljalaji. Suomessa sääolojen vuoksi vehnää voidaan viljellä vain Etelä-Suomessa. Viljelyssä käytetään kahdentyyppisiä lajikkeita, joista toiset ovat syyskylvöön soveltuvia syysvehniä ja toiset taas kevätkylvöön sopivia kevätvehniä.

Vehnä eli leipävehnä kuuluu vehnien sukuun ja on tuulipölytteinen viljalaji. Sen lähisukulaisia ovat yksijyvävehnä (Triticum monococcum) ja emmervehnä (Triticum turgidum), jotka ovat myös maailman vanhimpia viljelykasveja. Nykyisin näiden kahden sukulaislajin viljely on vähäistä. Emmervehnästä kehittynyttä durumvehnää sen sijaan viljellään melko runsaasti erityisesti Välimeren alueella. Durumvehnää käytetään erityisesti pastojen valmistuksessa.

Vehnän kukintona on tähkä ja vehnät kukkivat tehden pieniä, värittömiä kukkia, kuten muutkin viljat. Jyvissä ei ole yleensä vihneitä, kuten vaikkapa ohrassa ja rukiissa. Korren pituus on 80-95cm, mikä on samaa luokkaa kauran kanssa.

Nykyisin viljeltävä vehnälaji, leipävehnä, on luultavimmin syntynyt kahden lajin risteytyksenä: emmervehnän ja luonnonvaraisena kasvavan heinälajin, joka kasvaa Kaspianmeren alueella ja Keski-Aasiassa. Vehnää viljellään pääasiassa ihmisravinnoksi. Suomessa vehnää viljellään kauran tapaa kahtena eri lajikkeena

Terveyttä vehnästä

Täysjyvävehnä on terveellistä, sillä se sisältää kuidun lisäksi monia vitamiineja, mineraaleja ja kivennäisaineita. Rukiin kanssa täysjyvävehnä on ravitsemukseltaan melko samanarvoinen. Vehnän terveellisyys muiden viljavalmisteiden tapaan riippuu käytetyn jyvän osan mukaan. Täysjyvävilja sisältää enemmän kivennäisaineita, vitamiineja ja kuituja, kun taas puhdistetut ”valkoiset jauhot” ovat vähäkuituisia ja sisältävät myös ravintoaineita huomattavasti vähemmän.

Täysjyvävehnän kuidut ovat tärkeitä monella tapaa. Ne tasapainottavat ruoansulatusta ja verensokeria, toimivat luuston rakennusaineina ja ovat tärkeitä energia-aineenvaihdunnalle ja hermoston toiminnalle. Täysjyvävehnä voi sopia vatsavaivoista kärsivälle paremmin kuin ruis, sillä vehnä sulaa ruista paremmin. Muilla viljalajeilla, kuten speltti- ja durumvehnällä, on samat terveyshyödyt kuin paljon viljellyllä ja käytetyllä leipävehnällä.

  • Täysjyvävehnä sisältää kuituja, jotka edistävät vatsan toimintaa ja tasapainottavat verensokeria.
  • Täysjyvävehnässä on runsaasti erilaisia vitamiineja, kivennäisaineita ja mineraaleja.
  • Täysjyvävehnä voi olla ruista parempi vaihtoehto herkkävatsaiselle.

Vehnä ruoanvalmistuksessa

Vehnää ja sen eri osia käytetään ruoanlaitossa monipuolisesti. Jauhamalla ja seulomalla saadaan aikaan monipuolisia tuotteita, kuten mannasuurimoita, leseitä, hiutaleita ja kuskusta sekä erilaisia jauhoja, kuten hiivaleipä-, graham- ja ydinjauhoja.

Mannasuurimoita, leseitä ja hiutaleita hyödynnetään erilaisten puurojen ja vellien valmistuksessa. Kuskusta käytetään perinteisesti pääruokana lihan, kalan tai kasvisten kanssa tai makeana jälkiruokana. Sitä voidaan hyödyntää niin lämpimänä lisäkkeenä kuin jäähdytettynä salaatin seassa.

Jauhoja käytetään monipuolisesti leivonnassa. Täysjyväpitoisia graham- ja hiivaleipäjauhoja käytetään erityisesti leipien leivonnassa. Ydinjauhot eli ns. ”valkoiset” jauhot sopivat leivontaan mainiosti niiden sitkon vuoksi. Niistä valmistetaan suolaisten leivonnaisten lisäksi paljon erilaisia makeita leivonnaisia, kuten pullaa, makeita piiraita, kakkuja ja pikkuleipiä. Vehnästä valmistetaan myös erilaisia muroja. Pastan valmistuksessa käytetään pääasiassa durumvehnää.

Jaa sivu