Poimulehti
Poimulehti huomataan ja se houkuttelee katsomaan lähempää. Täsmällisesti laskostuneet suppuiset nuoret lehdet ja lehtien keskellä pysyvät nestepisarat ovat monille tuttuja kasvin tunnusmerkkejä. Poimulehti on syötävä luonnonyrtti, lehtiä ja kukintoja voi käyttää monin tavoin. Laji on myös hyvä leikkokukka ja sopii kasvivärjäykseen.
Poimulehti, (Alchemella spp.) on 10–50 cm korkea, monivuotinen ruohokasvi. Nuoren kasvin lehdet ovat terävillä poimuilla, kuin vekkihame. Avautuessaan lehdet muistuttavat piparkakkua ja niistä poimulehden suku on helppo tunnistaa. Suomessa esiintyy noin 30 poimulehtilajia. Ne ovat keskenään lähes samannäköisiä ja poikkeavat toisistaan lehtien karvaisuuden, kovuuden ja maun puolesta. Pienet, kellertävän vihreät latvakukinnot ilmestyvät kasviin touko–elokuussa.
Poimulehti kasvaa luonnossa ja kulttuurikasvupaikoilla. Se on yleinen koko maassa ja viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla, kuten niityillä, pihoilla ja pientareilla.
Kerää varjoisilta paikoilta
Kerää poimulehden lehtiä varhaiskeväästä kukkimiseen saakka. Lehtien maku vaihtelee miedosta kirpeään. Varjoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla kasvaa parhaimman makuiset lehdet. Maistele lehtiä keruuvaiheessa ja valitse sopivat. Lehtiruodit on hyvä poistaa. Vaali pihalla luonnon poimulehtiä, kasvata koristekasvina kasviryhmissä ja viljele salaattikasvina. Poista kukinnot, niin kasvi tekee uusia lehtiä syksyyn asti.
Käytä monipuolisesti
Nuoret, suppuiset lehdet maistuvat salaateissa ja leivän päällä sellaisenaan. Vanhempia lehtiä käytetään yleensä kypsennettynä tai kuivattuna. Lehdet sopivat esimerkiksi keittoihin, muhennoksiin, kasvispihveihin, piirakoihin ja taikinoihin. Kuivattuja lehtiä voi käyttää yrttisekoituksiin, lehtivihreäjauheisiin ja pieninä määrinä leipä- ja sämpylätaikinoihin. Kukat ja siemenet sopivat mausteeksi. Lehtiä ja kukintoja voi käyttää ruokien koristeina, kukkakimpuissa ja kuivakukkina. Lehtiä voi pakastaa kiehautettuna.
”Kastepisaroiden” taikaa
Kesäaamuisin auringon noustessa löytää poimulehden lehtikourusta kirkkaita vesihelmiä, ”kastepisaroita”. Karvaanmakuiset pisarat ovat yleensä kasvin erittämää nestettä, joskus kastetta tai sadepisaroita. Poimulehden nimi Alchemilla kertoo siitä, kuinka alkemistit käyttivät lehdille kertyneitä nestepisaroita yrittäessään muuttaa raudan tai lyijyn kullaksi. Pisaroissa kuviteltiin myös piilevän ikuisen nuoruuden salaisuus ja sairauksia parantava voima. Aivan kaikkeen poimulehti ei kykene, mutta kasvin sisältämien tanniinien vuoksi sitä käytetään edelleen rohdoksena.
Kasvivärjäykseen lehdistä saa keltaista tai vaaleanvihreää väriä.
Muita lajeja
Jättipoimulehti (Alchemilla mollis) on kotoisin Kaakkois-Euroopan ja Lounais-Aasian vuoristoista. Lajia on tuotu meille puutarhakasviksi ja se on yleinen koristeperenna myös kotipihoissa. Se kasvaa poimulehteä suuremmaksi ja soveltuu myös syötäväksi. Istuta pihaan mieluummin luonnon poimulehteä, koska jättipoimulehti on tarkkailtava vieraslaji. Se leviää helposti ja voi olla haitallinen luontoon levitessään. Puutarhoihin istutetut vieraskasvilajit eivät saa levitä luontoon. Jos sinulla kasvaa pihassa jättipoimulehteä, huolehdi, ettei se leviä ympäristöön.