Nokkonen on villivihanneksistamme tunnetuin, varsinainen tehopakkaus. Se on hyvänmakuinen ravintoainepakkaus, joka on helppo tunnistaa ja jota on vaivatonta poimia. Se ei maksa kuin keräämisen vaivan, ja siinä on pinaattiin verrattuna monin verroin enemmän ravintoaineita. Esimerkiksi C-vitamiinia siinä on 175–200 mg/100 g syötävää kasvinosaa, kun pinaatissa vastaava arvo on 45 mg. Muitakin vitamiineja, erityisesti karoteeneja, on kohtalaisen paljon. Lisäksi nokkonen sisältää erilaisia kivennäis- ja hivenaineita.

Nokkosta on perinteisesti käytetty rohtona ja ravintokasvina pinaatin tapaan. Vuosisatoja nokkonen on ollut lääke lähes joka lähtöön: sitä on käytetty paitsi keuhko-, vatsa- ja virtsavaivoihin sekä koiranpuremiin myös kunnon kohennukseen ja lemmenlääkkeeksi.

Poiminta-aika

Nokkonen on yleinen kasvi koko maassa, asutuksen liepeillä. Nykyisin sitä myös viljellään yrttikasvina. Paras nokkosen poiminta-aika on alkukesästä ennen kukintaa. Parhaat ovat nuoret, 5–10 cm:n mittaiset versot. Myöhemmin nokkosista kerätään vain lehdet, ja nekin ennen kukintaa.

Nokkosta voidaan myös ”uudistaa” kesän mittaan leikkaamalla pitkäksi venähtänyt kasvusto nurin. Sen jälkeen uutta kasvustoa hyödynnetään kuten keväällä. Syksyllä voi kerätä nokkosen siemeniä. Niitä voi lisätä esimerkiksi puuron tai myslin joukkoon ja sämpylätaikinoihin.

Nokkosta poimittaessa on hyvä käyttää käsineitä, jotta välttyy lehtien ja varsien poltinkarvojen ihonärsytyksiltä. Nokkonen kerää haitallisesti vaikuttavia nitraatteja. Siksi ravinnoksi käytettäviä nokkosia ei pidä kerätä liian mehevämultaisista, typpipitoisista paikoista.

Nokkosen valmistus ja säilöntä

Ruoaksi valmistettaessa nokkoset on hyvä ensin kiehauttaa vähässä vedessä ja valuttaa ne hyvin siivilässä. Nokkosia voi käyttää monenlaisiin ruokiin ja leivonnaisiin, keittoihin, munakkaisiin, ohukaisiin, piirakoihin, suolaisiin kekseihin ja sämpylätaikinoihin. Niistä saa nopeasti esimerkiksi kastikkeen pastalle.

Nokkosia säilötään kuivaamalla tai pakastamalla. Kuivattu nokkonen on hyvä perusaines viherjauheeksi. Ennen pakastamista nokkoset kiehautetaan ensin vähässä vedessä, sen jälkeen ne kaadetaan siivilään valumaan. Jäähtyneet nokkoset pistetään pakastusrasioissa pakastimeen. Sekä kuivaus että kiehautus poistavat poltinkarvojen pistävyyden. Kiehautus alentaa nokkosen nitraattipitoisuutta, mutta samalla menetetään osa ravintoaineista.

Älä heitä nokkosten keitinvettä hukkaan. Sitä voi käyttää hyödyksi monella tavalla, esimerkiksi hiusten huuhteluun ja kasvien lannoitteena. Jos kuivaat isoja eriä, hyötykasvikuivuri on verraton apulainen. Myös pannuhuone, kylpyhuoneen lämmitetty lattia ja pyykinkuivauskaappi ovat hyviä kuivauspaikkoja. Nokkoset kuivataan alle 35°C lämmössä, kuten kaikki muutkin yrtit.

 

Jaa sivu