Pakkausten turvallisuus

Elintarvikepakkauksen tehtävä on pitää sisältö hyvänä, kestää kuljetus sekä käsittely ja säilyttää tuote turvallisesti. Turvallisuutta takaa muun muassa oikeanlainen pakkausmateriaali.

Kontaktimateriaalit

Kaikkia materiaaleja ja tarvikkeita, jotka ovat suoraan tai välillisesti kosketuksissa elintarvikkeisiin, kutsutaan kontaktimateriaaleiksi. Kontaktimateriaaleja ovat siis kaikki kattiloista, kauhoista ja lautasista pakkausmateriaaleihin ja työpintoihin.
Esimerkiksi myslipakkaus, jossa mysli on ensin pakattu muovipussiin ja pussi kartonkipakkaukseen, pussi on suorassa ja kartonkipakkaus välillisessä kosketuksessa elintarvikkeeseen.

Elintarvike on aina kosketuksessa johonkin kontaktimateriaaliin ja elinkaarensa aikana useisiin sellaisiin. Siten kontaktimateriaalin turvallisuudella on merkittävä vaikutus itse elintarvikkeen turvallisuuteen. Kontaktimateriaalien tulee olla kemialliselta ja mikrobiologiselta laadultaan turvallisia ja lainsäädännön vaatimusten mukaisia. Turvallisuutta takaa myös se, että kontaktimateriaalit ovat jäljitettävissä.

Kontaktimateriaalin kemiallinen koostumus tulee olla mahdollisimman pysyvä eikä siitä saa siirtyä elintarvikkeeseen sellaisia määriä ainesosia, että elintarvike muuttuisi terveydelle vaaralliseksi. Kontaktimateriaali ei myöskään saa muuttaa elintarvikkeen koostumusta tai aistinvaraisia ominaisuuksia kuten hajua, makua tai ulkonäköä.

Jotta kuluttaja tunnistaisi kaupassa materiaalit ja tarvikkeet, joita voi käyttää kosketuksessa elintarvikkeeseen, on niihin merkittävä elintarvikekäyttöä koskevat merkinnät. Lisäksi pakkausmerkinnöissä tulee olla käyttöohjeet materiaalin tai tarvikkeen turvalliseen käyttöön. Kuluttajan vastuulle jää kontaktimateriaalien pakkausmerkinnöissä annettujen käyttöohjeiden noudattaminen.

Kontaktimateriaalien riskit

Kontaktimateriaaleihin käytetään paljon erilaisia kemiallisia aineita, joista vain osasta on säädetty lainsäädännössä. Siksi kaikkien valmistusaineiden turvallisuudesta ei ole välttämättä saatavilla luotettavaa tietoa. Samoja kemikaaleja saadaan myös useasta muusta lähteestä eikä kontaktimateriaalien todellista osuutta kemikaalikuormasta voida siis täysin määrittää.
Kemikaalien yhteisvaikutuksistakaan ei vielä ole riittävästi tietoa.

Kontaktimateriaalit nousevat aika ajoin keskusteluun niiden mahdollisten kemiallisten riskien vuoksi. Ne on yhdistetty esimerkiksi hormonitoimintaa häiritseviin ja syöpää aiheuttaviin kemikaaleihin. Vaikutusten todistaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä ne ilmenevät pitkällä aikavälillä eikä yksittäisellä altistuksella ole yleensä merkitystä ihmisen terveyteen.

  • Esimerkiksi:
    Bisfenoli A:ta (BPA) käytetään joidenkin muovien rakennusaineena. Tuotteen valmistuksessa BPA polymeroituu vaarattomaksi osaksi lopputuotetta, mutta sitä voi vapautua uudelleen ruokapakkauksen rakenteesta esimerkiksi lämmön, tai happamien ja emäksisten ruokien vaikutuksesta. BPA:lle altistutaankin pääasiassa ravinnon kautta. BPA saattaa haitata lisääntymistä tai hormonitoimintaa.
  • BPA:n käyttö on kielletty koko EU:ssa tuttipulloissa sekä niiden tuttiosassa. Tammikuusta 2018 lähtien BPA:n käyttö on kielletty myös muovipulloissa ja pakkauksissa, jotka sisältävät vauvoille ja alle kolmivuotiaille tarkoitettuja elintarvikkeita. Muissa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa BPA:n käyttö on sallittu, mutta BPA:ta saa vapautua vain tietty määrä. Vuoden 2018 alusta lähtien tämä määrä eli ns. migraatioraja alentui 0,6 mg/kg:sta 0,05 mg/kg:aan.

Lue lisää: Ruokavirasto

Muovipulloilla on huono maine ja ne ovat puhuttaneet viime aikoina: niistä pelätään liukenevan juomaan ftalaatteja, bisfenoli A:ta sekä muita haitallisia aineita. Lisäksi muovi naarmuuntuu lasia helpommin, ja naarmuihin kertyy mikrobeja. Lasipulloja kehutaan luonnollisuudesta, kemikaalittomuudesta ja siitä, ettei niistä irtoa juomaan makuja.

Tutkimusprofessori Matti Vilukselan mukaan lainsäädäntö suojelee kuluttajia haitallisilta aineilta, joten kovin huolissaan ei tarvitse olla.
– Esimerkiksi BPA:ta ja ftalaatteja säädellään laissa, jotta tuotteista ei irtoaisi niin merkittäviä määriä aineita, että sillä olisi kuluttajalle vaikutusta.

Saatavilla olevissa tutkimuksissa ei ole havaittu, että haitallisia kemikaaleja liukenisi veteen normaalissa käytössä niin paljon, että niistä olisi haittaa terveydelle.
Voidaan kuitenkin sanoa, että lasista liukenee vähemmän kemikaaleja kuin lasia pehmeämmästä tai jopa kertakäyttöiseksi tarkoitetusta muovista.

Hygienia on tärkeintä

Liukenevia kemikaaleja suurempi ongelma juomapullossa on pesun puute. Harva muistaa pestä vesipulloaan päivittäin harjalla, astianpesuaineella ja lämpimällä vedellä tai huolehtia siitä, että pullo kuivuu kunnolla. Muovipullot ja niissä oleva vesi eivät ole steriilejä. Lisäksi pullon suusta juominen lisää mikrobien määrää huomattavasti.

Paitsi että pesu vähentää mikrobeja, THL:n asiantuntijoiden mukaan se todennäköisesti myös pienentää liukenevien aineiden pitoisuuksia. – Jos jokin liukenee, se liukenee ajan myötä kokonaan pois, Matti Viluksela toteaa.

Miten tehdä oikeita hankintoja kotiin ja elintarvikekontaktimateriaalien turvallisuus?