Hilloon käytetty sokeri on tärkeä tekijä säilyvyyden kannalta. Sokeri sitoo suurimman osan marjojen vedestä ja näin homeiden, hiivojen ja bakteereiden toiminta estyy. Hillon keittämisen aikana kuumuus ja marjojen happo pilkkovat sakkaroosia fruktoosiksi ja glukoosiksi, jolloin syntynyt glukoosin ja fruktoosin seos eli inverttisokeri sitoo vielä enemmän vettä kuin pelkkä sakkaroosi.

Hillo säilyy, kun

  • sokeria käytetään vähintään 500 g/marjakilo
  • tölkki suljetaan ilmatiiviisti ja varastoidaan viileässä.

Jos sokeria käytetään vähemmän, on säilyvyyden varmistumiseksi lisättävä säilöntäainetta. Sokerilla on merkitystä myös hillon rakenteen muodostajana sekä värin ja C-vitamiinin säilyttäjänä.

Kaikista marjoista ja hedelmistä voi tehdä hilloa joko yksinään tai sekoituksina. Myös raparperi ja kesäkurpitsa sopivat sekahilloihin. Hillo valmistetaan kypsistä marjoista. Marjat eivät saa olla ylikypsiä, koska silloin hillosta tulee löysää.

Yleisohje on, että hilloihin käytetään sokeria noin 500-700 g/marjakilo. Jos et halua kovin makeaa hilloa, siihen on lisättävä säilymistä ja hyytymistä edistäviä aineita.

Hillo tulee keittää paksupohjaisessa teräs- tai emalikattilassa. Ohutpohjaisessa se palaa helposti pohjaan. Turhaa sekoittamista on syytä välttää, jos ei halua marjojen soseutuvan.

Hillo pehmeäkuorisista marjoista

Hillo kovakuorisista marjoista

Jaa sivu