JäsenilleKeskusteluMediallePalauteYhteystiedot

Lähiruoan tuottajat netistä

Suoramyyntitilat eivät ole aina lähettyvillä, mutta ruokapiirit ja viikoittaiset kasviskassit antavat myös kaupunkilaisille tavan hankkia lähiruokaa.

Valtakunnallinen Aitoja makuja
-hanke ylläpitää hakupalvelua, jossa on tällä hetkellä mukana noin 1000 yritystä. Näistä reilut 120 tuottaa luomutuotteita.

Luomuliiton tuottajatorilta löytyy luomuruoan tuottajia.

Vaikuta kuntaasi

Suuri osa suomalaisista nauttii päivittäin ainakin yhden aterian joukkoruokailussa: päiväkodissa, koulussa, terveyskeskuksessa, vanhainkodissa. Kunnan päättäjille voi tehdä aloitteita lähiruoan suosimisesta joukkoruokailussa.

Lähiruokaa kotisi alueelta

Lähiruoka koetaan tutuksi ja turvalliseksi: tuottaja tunnetaan tai ainakin saadaan helposti selville. Lähiruoka on tuoretta. Lisäaineita ja pakkaamista tarvitaan vähemmän, kun kuljetus- ja säilytysaika ovat lyhyitä. Näin ympäristö kuormituu vähemmän. Lähiruoka antaa työtä alueen ihmisille.

Mitä lähiruoka on?

Yhden määritelmän mukaan lähiruokaa on kaikki ruoka, joka on kasvanut sillä alueella, minkä voi nähdä oman kyläkirkon tornista. Virallisesti lähiruoka nähdään ruoantuotantona ja -kulutuksena, joka käyttää oman alueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia ja näin edistää aluetaloutta ja työllisyyttä. Maantieteellistä aluetta ei tarvitse rajata kovin ahtaasti. Se voi olla kunta, maakunta tai talousalue.

Lähiruoan tuotannossa käytetään mahdollisimman tarkkaan talousalueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Karjanrehu kasvatetaan pääosin omalla pellolla, ja jatkojalostajat käyttävät raaka-aineenaan oman alueen tuotteita. Lähiruoka kulutetaan omalla talousalueella joko joukkoruokailun, vähittäiskaupan tai suoramyynnin välityksellä.

Tuotanto ja kuljetukset

Lähiruoan tuotannossa käytetään kestäviä menetelmiä raaka-aineen tuotannosta kuljetukseen ja kauppaan. Ruoka tuotetaan ympäristöä kunnioittavalla tavalla ja luonnonvaroja säästäen. Ylipakkaamista ja turhia kuljetuksia vältetään. Lähiruoka suosii myös vuodenaikojen sesonkeja ja hyödyntää alueellista ruokaperinnettä.

Lyhyen elintarvikeketjun valvonta on sujuvampaa kuin pitkän. Pitkissä kuljetuksissa laitteiden rikkoontumisriski, käsittelyvirheet ja laatutappiot ovat lähikuljetuksia selvästi suuremmat. Lisäaineiden ja kasvinsuojeluaineiden tarve vähenee, kun tuoretuotteiden tai valmiiden elintarvikkeiden matka tuottajalta kuluttajalle on lyhyt. Elintarvikkeiden ravintoarvo säilyy.

Valvojat pääsevät nopeasti tarkastuksille ja pystyvät antamaan neuvoja toimijoille. Myös kuluttajapalautteen antaminen kotimaassa ja lähialueilla on mutkatonta.

Mistä lähiruokaa saa?

Perinteisesti lähiruokaa myydään torilla, myyjäisissä, tilamyymälöissä, suoramyyntihalleissa, messuilla, markkinoilla ja ruokapiireissä. Keskivertokuluttajan jokapäiväistä ruokahuoltoa ne eivät kuitenkaan ratkaise. Luonnollisin paikka lähiruoalle olisi lähin ruokakauppa.

Hyvin varustetuissa liikkeissä onkin elintarvikkeita, joiden tuottajat ovat lähialueelta tai ainakin tuottajan nimen löytää nimikyltistä tai tuotepakkauksesta. Yleisimpiä lähellä tuotettuja elintarvikkeita ovat perunat, sipulit, juurekset, leivät ja leivonnaiset.

Lähiruoan pääsy kauppaketjuihin ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Pienten tuottajien on vaikea päästä suurten tukkukauppojen valikoimiin. Lähikauppa ja kyläkauppa voisivat toimia lähiruoan jakelukanavina. Tämä kuitenkin edellyttää, että me kuluttajat käytämme lähikaupan palveluja ja pidämme yhdessä lähikaupat pystyssä.