Kurtturuusu (Rosa rugosa) on luokiteltu Suomen lainsäädännössä haitalliseksi vieraslajiksi ja siksi kurtturuusun leviäminen on estettävä ja kasvustot hävitettävä.

Tuntomerkit

Kurtturuusu on yleinen koristepensas. Nimensä kurtturuusu on saanut kurttuisista lehdistään, jotka ovat alapinnaltaan tiheäkarvaisia. Sen varsissa on runsaasti suoria, erikokoisia piikkejä. Kasvin vahva, vaakasuora juuristo kasvaa jopa kahden metrin syvyyteen ja levittäytyy voimakkaasti ympäristöön kasvattamalla runsaasti juurivesoja.

Kurtturuusu kukkii runsaasti kesäkuusta syyskuulle saakka. Kukat ovat suuret ja yksinkertaiset ja niiden väri vaihtelee tummasta aniliininpunaisesta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen (R. rugosa ’Alba’). Oranssin ja tummanpunaiset suuret kiulukat ovat hieman litistyneen muotoisia ja sisältävät runsaasti siemeniä.

Kurtturuusun tunnusmerkkejä ovat isot yksinkertaiset kukat ja kurttuiset lehdet.

Alkuperä ja levinneisyys

Kurtturuusu on kotoisin Koillis-Aasiasta, Tyynenmeren hiekkaisilta ja soraisilta rannoilta. Se on tuotu Eurooppaan kestävyyden ja näyttävyyden vuoksi. Laji on tullut Suomeen 1900- luvun alussa. Merenrantakasvina se sietää tiesuolaa erinomaisesti ja siksi sitä on istutettu maanteiden varsille suojakasviksi. Kurtturuusu on ollut myös suosittu puistojen ja puutarhojen koristekasvina, joista se on levinnyt luontoon nykyään jo lähes koko merialueellemme ja sisämaassakin jo eteläistä Lappia myöten.

Kurtturuusun kukat ovat hyönteispölytteisiä ja siementen kypsyessä ne maistuvat monelle eläin- ja lintulajille ravinnoksi. Niiden ulosteen mukana kasvi leviää laajasti uusille kasvupaikoilleen. Siemenet ja kiulukat ovat kelluvia, joten kasvi pääsee leviämään myös vesivirtojen mukana saaristossa. Kurtturuusu kasvattaa runsaasti juurivesoja juurakostaan, joten uudella kasvupaikalla se on nopea leviämään yhdestäkin kasvista.

Haitallinen vieraslaji

Kurtturuususta on merkittävää haittaa sekä luonnolle, että virkistyskäytölle. Hiekkarannat ja merenrantaniityt ovat herkkiä ja luonnonsuojelulailla varjeltuja alueita, joita kurtturuusu uhkaa. Se leviää vaakasuoran juuristonsa avulla ja muodostaa läpipääsemättömiä kasvustoja. Tällä tavoin se syrjäyttää alkuperäisiä kasvi- ja eläinlajeja.

Kurtturuusu on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Kurtturuusun ja sen valkokukkaisen muodon kasvatus on kielletty 1.6.2022 alkaen. Tämä tarkoittaa, että kasvia ei saa tuoda maahan, myydä tai ostaa ja maan omistajan tai haltian on hävitettävä kurtturuusu alueeltaan, myös yksityispihoista.

Tarhakurtturuusut eli kurtturuususta jalostetut lajikkeet, voivat edelleen kasvaa puutarhassa. Tunnetuin lienee ’Hansa’-lajike. Lajikkeiden leviämisestä ei ole tarkkoja tietoja, kotipihassa niitä kannattaakin tarkkailla. Mikäli siemenet kehittyvät itämiskykyisiksi, marjat kerätään pois. Jos pensas näyttää leviävän, on se syytä hävittää kokonaan.

Torjunta

Omasta pihasta kurtturuusu kannattaa hävittää joko alasleikkauksella ja kaivamalla juuristo tarkasti pois tai näännyttämällä. Iäkäs pensas voi olla jo suurikokoinen, joten alasleikkaukseen voi tarvita järeämpiä työkaluja. Jos pensaassa on kiulukoita, ne kannattaa ensin kerätä pois. Juurakko tulee poistaa maasta tarkasti, sillä kasvi leviää juuren palasista. Aluetta tulee tarkkailla useamman vuoden ajan ja mahdolliset uudet versot kitkeä ja kaivaa maasta pois juurineen. Tilalle voi istuttaa jonkin haitattoman koristepensaan.

Näännyttämisellä tarkoitetaan kasvin maanpäällisten vihreiden osien poistoa. Uudet versot leikataan säännöllisesti muutamaan kertaan kesän aikana pois, jolloin kasvi pikkuhiljaa nääntyy ja jäljelle jäänyt ranka voidaan katkaista pois. Oksat voi hakettaa ja jättää pensaan juurelle maatumaan tai kompostoida huolellisesti. Kuollut juurakko maatuu maan alla. Menetelmä sopii erikoisesti kivikkoisille alueille, mutta myös kotipihoihin. Kasvuston peittäminen paksulla pressulla tuhoaa kasvin noin kolmessa vuodessa.

Luonnossa torjunta vaatii enemmän resursseja ja talkootyövoimaa, sekä aina maanomistajan luvan.