Lannoitus

Puutarhakasvit tarvitsevat tasapainoiseen kasvuun ja sadon tuottamiseen useita eri ravinteita. Eri kasvilajit tarvitsevat ravinteita erilaisia määriä ja ravinnetarpeeseen vaikuttaa myös kasvin kehitysvaihe. Mikään ravinne ei korvaa toista. Myös liikalannoitus on haitallista kasveille.

Suosi eloperäisiä lannoitteita, lue lannoitepakkauksen ohje huolellisesti ja lannoita vain tarpeeseen. Pihan, kasvimaan tai marjatarhan perustamisvaiheessa kannattaa teettää maasta viljavuusanalyysi. Kun tiedät mitä maa jo sisältää, sinun on helppo lannoittaa juuri sopivasti ja oikein. Tärkeää on myös muistaa, että kotipuutarhassa ravinteiden kierrättäminen on yksi tärkeimmistä kestävän viljelyn periaatteista. 

Kasvien tarvitsemat ravinteet

Kasvit tarvitsevat kasvuun ja kehitykseen yhteensä 16 välttämätöntä ravinnetta. Hiilen, vedyn ja hapen ne saavat ilmasta ja vedestä. Loput ravinteet ne ottavat juurillaan maaperästä.

Kasvien tärkeimmät pääravinteet ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Typpi edistää lehtien ja versojen kasvua, fosfori tukee juuriston kehittymistä, kukintaa ja sadon muodostumista, ja kalium vahvistaa kasvin vastustuskykyä sekä parantaa sadon laatua.

Sivuravinteita ovat kalsium (Ca), magnesium (Mg) ja rikki (S). Lisäksi kasvit tarvitsevat pieniä määriä hivenravinteita, kuten rautaa, mangaania, booria, kuparia, klooria ja molybdeenia.

Kasvien ravinnetarve vaihtelee lajeittain ja kasvuvaiheen mukaan. Esimerkiksi voimakkaasti kasvavat kaalit, kurpitsat ja tomaatit tarvitsevat enemmän ravinteita kuin monet yrtit tai palkokasvit. Liikalannoitus on kuitenkin aina haitallista: se voi heikentää kasvien kasvua ja talvenkestoa, lisätä tautialttiutta ja kasvattaa ravinteiden huuhtoutumisriskiä ympäristöön.

Eloperäiset lannoitteet tukevat maan hyvinvointia

Kestävän kotipuutarhan perustana ovat eloperäiset lannoitteet. Ne ovat peräisin kasvi- tai eläinkunnasta, ja niiden ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön vähitellen. Samalla ne lisäävät maahan eloperäistä ainesta, joka on tärkeää maan pieneliöille ja humuksen muodostumiselle.

Eloperäisiä lannoitteita ovat esimerkiksi:

• kompostimulta
• kanan- ja hevosenlantarakeet
• muut teollisesti valmistetut lantatuotteet
• sarvilastu
• merilevävalmisteet
• viherkäytteet, kuten nokkosvesi
• viherlannoituskasvit
• ruohosilppu ja muut maatuvat katteet

Eloperäiset lannoitteet parantavat maan rakennetta, lisäävät pieneliötoimintaa, ylläpitävät multavuutta ja vähentävät ravinteiden huuhtoutumista. Koska ravinteet vapautuvat hitaasti, ylilannoituksen vaara on pieni.

Lannoittamiseen on tarjolla myös kivennäislannoitteita (väkilannoite, mineraalilannoite). Kivennäislannoitteet valmistetaan teollisesti esimerkiksi kallioperästä louhituista mineraaleista tai ilman alkuaineista. Ne ovat vesiliukoisia ja nopeavaikutteisia, joten annosteluohjetta on noudatettava tarkkaan. Ne tuovat nopean avun esimerkiksi ravinnepuutoksiin. Kivennäislannoitteiden yksipuolinen käyttö voi vähentää maan eloperäisen aineksen ja pieneliöstön määrää. 

Lannoitus oikeaan aikaan

Kasvien ravinteiden saanti kannattaa sovittaa niiden kasvurytmiin. Kotipuutarhassa lannoitus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: peruslannoitukseen, ylläpitolannoitukseen ja syyslannoitukseen.

Peruslannoitus tehdään uusia istutusalueita perustettaessa, kasvimaata kunnostettaessa tai silloin, kun maata halutaan parantaa perusteellisemmin. Hyviä peruslannoitteita ovat komposti, viherlannoituskasvit sekä erilaiset lantarakeet. Samalla voidaan lisätä maan multavuutta ja parantaa sen rakennetta.

Ylläpito-, lisä- eli hoitolannoitus tehdään kasvukaudella. Keväällä kasvien kasvu käynnistyy nopeasti, jolloin ravinteiden tarve on suurimmillaan. Erityisesti typpi on tärkeä kevät- ja alkukesän ravinne. Kasvukauden aikana kasvien kasvua seurataan ja tarvittaessa annetaan lisälannoitusta eli hoitolannoitusta. Nopeavaikutteisia luonnonmukaisia lisälannoitteita ovat esimerkiksi viherkäytteet ja ruohosilppu. Ruohosilppua voidaan levittää katteeksi kasvimaalle, jolloin se vähentää myös kastelutarvetta ja rikkakasvien kasvua.

Syyslannoitus tehdään heinä-elokuussa. Monivuotiset kasvit hyötyvät syyslannoituksesta.  Syyslannoitteissa on vähän tai ei lainkaan typpeä, mutta runsaammin fosforia ja kaliumia. Ne vahvistavat kasvien talvenkestävyyttä, edistävät kukkasilmujen muodostumista ja tukevat seuraavan vuoden kasvua. Erityisesti marjapensaat, hedelmäpuut ja arat koristekasvit hyötyvät syyslannoituksesta.

Varastolannoitus

Varastolannoitus tarkoittaa, että eloperäinen lannoite laitetaan keväällä kasvin juuriston lähelle kuoppaan, kastellaan ja peitetään mullalla. Kasvin juuret hakeutuvat lannoitteeseen ja kasvi ottaa siitä tarvitsemansa määrän ravinteita. Varastolannoittaminen vähentää kesän lannoitustarvetta ja sopii sekä ruukkukasveille että avomaalle.  Pienellä kasvimaalla tai viljelylaatikossa voi varastolannoituksen avulla kasvattaa lähekkäin ravinnetarpeeltaan erilaisia kasveja.

Katso varastolannoitteen kasvilajikohtainen annosteluohje lannoitepakkauksesta. Kivennäislannoitteet liukenevat liian nopeasti, eivätkä ne sovi varastolannoitteeksi.

Ravinteet hyötykäyttöön – sulje ravinnekierto omassa pihassa!

Kotipuutarhassa ravinteiden kierrättäminen on yksi tärkeimmistä kestävän viljelyn periaatteista. Kasvit ottavat maasta ravinteita kasvuunsa, ja sadon mukana osa ravinteista poistuu puutarhasta. Ravinteiden kierron tavoitteena on palauttaa mahdollisimman suuri osa niistä takaisin maahan kasvien käyttöön. Näin säästetään luonnonvaroja, vähennetään ympäristökuormitusta ja pidetään kasvualusta hyvässä kunnossa vuodesta toiseen.

Ravinteita voidaan kierrättää monella tavalla. Kasvijätteet voidaan käyttää katteena tai kompostoida mullaksi, joka palautetaan kasvimaalle, istutusalueille tai marjapensaille. Keittiöjätteiden kompostointi vähentää biojätteen määrää ja tuottaa ravinteikasta kompostimultaa. Myös nurmikonleikkuujäte, syksyn lehdet, kasvimaalta poistettavat naatit sekä luonnonkasvit, kuten nokkonen, ovat arvokkaita ravinnevarastoja.

Ravinnehävikkiä voidaan vähentää myös käyttämällä sato mahdollisimman tarkasti. Ylijäämäsadon voi säilöä, pakastaa, kuivata tai jakaa eteenpäin. Mitä enemmän sadosta saadaan hyötyä, sitä paremmin kasvien kasvamiseen käytetyt ravinteet ovat tulleet tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Palkokasvit rikastavat maata

Palkokasveilla, kuten herneellä, pavulla ja lupiinilla, on erityinen merkitys ravinteiden kierrossa. Niiden juurissa elävät typensitojabakteerit kykenevät sitomaan ilmakehän typpeä kasvien käyttöön. Osa typestä vapautuu maahan jo kasvukauden aikana, ja osa jää seuraavan vuoden kasvien hyödynnettäväksi kasvijätteiden hajotessa. Siksi palkokasvit ovat erinomaisia viljelykiertokasveja ja viherlannoituskasveja. Lisätietoa palakokasvien kasvatuksesta löydät Palkakasvien kasvatus-sivustolta.