Niitty

Niityt ovat eliölajistoltaan rikkaimpia luontotyyppejämme. Historiallisesti ne syntyivät ihmistoiminnan seurauksena, kun alueita raivattiin ja kaskettiin viljelymaiksi. Eläimet laidunsivat ja ruohoa niitettiin rehuksi, mikä piti alueen avoimena ja valoisana. Maaperän köyhtyessä lajikirjo monipuolistui entisestään, ja syntyi ympäristöjä, joissa kasvit, hyönteiset ja muut eläimet kukoistivat.

Nykyään perinnemaisemien arvo on tunnistettu ja monimuotoisen eliöstön säilyttäminen nähdään tärkeänä ja halutaan näin turvata monilajinen eliöstö jatkossakin. Nykyisin vaalitaan perinnemaisemia ja perustetaan kaupunkiniittyjä. Niitty sopii loistavasti myös kotipihaan – sen tarvitse olla suuren suuri, sillä jo pieni kukkaniittykin tukee luonnon monimuotoisuutta. Kukkaniityn perustaminen on vaivatonta, ja se menestyy pihan karuimmassakin nurkassa. Ajan myötä tietyt lajit vakiintuvat, hoitotarve vähenee ja sekä lajisto että pölyttäjien elinolot paranevat.

Tällä sivulla on ohjeita niityn perustamiseen ja lajivalintaan. Lyhyemmät ohjeet löydät marttojen Perusta värikäs kukkaniitty-oppaasta.

Niityllä on runsas eliöstö

• Niityllä elää monimuotoinen kasvi- ja eläinlajisto. Lajeja on moninkertaisesti enemmän, kuin leikatuilla nurmikoilla.  
• Niitty tarjoaa ravintoa ja suojaa mesipistiäisille, perhosille, kovakuoriaisille, pienille nisäkkäille ja monille maaperän eliöille.
• Niitty parantaa pölyttäjien elinoloja.
• Niitty on helppo perustaa ja hoitaa.
• Niitty on kaunis.
• Niityillä voi tutustua luontoon ja eläinlajeihin.

Niityt eivät kestä kulutusta yhtä hyvin kuin nurmikot. Ne kannattaa perustaa alueelle, joka on vähäisellä käytöllä. Niityn keskellä voi kulkea polku.  Kukat houkuttelevat paikalle myös paljon pölyttäjiä ja muita hyönteisiä, joka voivat olla allergiselle haitallisia. Niityillä voi esiintyä myös punkkeja.

Niitty sopii jokaiseen pihaan

Aurinkoinen ja tuulensuojainen paikka, jossa maa on ohutmultainen, hiekkapitoinen, vähäravinteinen ja kuivahko sopii hyvin niityn paikaksi. Paikka voi olla minkä muotoinen tahansa, eikä alueen tarvitse olla suuri. Voi myös perustaa yhden suuren tai useamman pienen niityn.   

• Niitty voi kehittyä pihaan myös luontaisesti. Kun havaitset pihalla niittykasveja, kuten siankärsämöä, voit tukea niiden leviämistä, poistamalla ympäriltä rehevämpiä kasveja. Kun pidät olosuhteet niittykasveille suotavina, ne pärjäävät kilpailussa ja vakiintuvat ajan kanssa.
• Kuivuudesta kärsivä nurmikko, joka kulottuu ilman kastelua, on helppo muuttaa niityksi ilman muokkaamista. Riittää, että nurmi niitetään muutaman kerran kesässä ja niittojäte viedään pois. Kun maaperä köyhtyy, niittykasvit valtaavat vähitellen tilaa. Vanhojen pihojen siemenpankista voi nousta esiin jopa harvinaisia lajeja.   
• Niittylaikun voi perustaa esimerkiksi nurmikon reunoille tai paikkoihin, joissa nurmikko ei menesty. Nurmikerros kuoritaan pois yhden tai muutaman neliön alueelta, kasvualustaksi lisätään soran ja saven sekaista hiekkaa ja kylvetään niittysiemeniä.  Myös olemassa olevia niittyjä voi kehittää monilajisemmaksi lisäämällä pienialaisia niittylaikkuja eri kasvilajeilla.
• Kaltevat rinteet, luiskat, pihatien pientareet, polkujen reunat, kivikot ja kallionvierustat ovat usein jo valmiiksi ihanteellisia paikkoja niityille, sillä ne ovat usein vähäravinteisia ja vaikeasti hoidettavia.
• Pienen kukkaniityn voi perustaa vaikka hylättyyn hiekkalaatikkoon tai viljelylaatikkoon. Valitse viljelylaatikkoon kasvualustaksi miedosti lannoitettu multaseos ja lisää joukkoon hiekkaa, jolloin kasvuolosuhteet muistuttavat luonnonniittyä. Hiekkalaatikkoon tarvitsee lisätä vain hieman multaa.
• Mökkipihalla niitty on nurmikkoa käytännöllisempi valinta, sillä se ei vaadi jatkuvaa hoitoa ja leikkaamista.

Karu maa ja enemmän lajeja

Niittykasvit viihtyvät parhaiten hiekkapitoisessa ja vähätyppisessä massa, joka läpäisee hyvin vettä. Jos typpeä on maaperässä runsaasti, alueen valtaavat helposti kookkaat, lehtevät kasvit, jotka leviävät nopeasti ja voivat syrjäyttää herkemmin kasvavat niittylajit. Karu niitty on yleensä lajistoltaan monimuotoisempi kuin rehevä.

Kalium ja fosfori ovat niittykasveille tärkeimmät ravinteet. Kalium parantaa kasvien kuivuuden- ja talvenkestävyyttä, kun taas fosfori on välttämätön siementen ja kukkien muodostumisessa.

Useimmille niittylajeille sopii neutraali tai lievästi hapan maaperä (pH 4,8–5,5), eikä kalkitusta yleensä tarvita. Monet niittykasvit, kuten keto-orvokki, ahomansikka, metsäkurjenpolvi, niittyhumala ja puna-ailakki, menestyvät hyvin sekä lievästi happamassa että neutraalissa maassa.

Niityn perustaminen alusta

• Muokkaa maaperä ja poista monivuotiset rikkakasvit juurineen.
• Jos maaperä on tiivistä savimaata, paranna sen rakennetta sekoittamalla joukkoon hiekkaa tai soraa.
• Rehevillä alueilla voit kuoria pois maan pintaosan ja korvata sen hiekkapitoisella kasvualustalla.
• Kalkitse tarvittaessa, mutta älä käytä lannoitteita – niittykasvit viihtyvät vähäravinteisessa maassa. Haraa maa lopuksi tasaiseksi.
• Tarkista maan kosteus ennen kylvöä; mikäli maa on kuiva, kastele se kevyesti.
• Tarkista siemenpussista siementen kylvömäärä alueelle. Kylvä siemenet tasaisesti koko alueelle.
• Suurella alueella kylvö lohkoittain auttaa jakamaan siemenet tasaisesti.
• Tallaa tai taputtele kylvetyt siemenet kevyesti maata vasten, jotta ne saavat hyvän maakosketuksen. Älä kuitenkaan peitä siemeniä, koska useimmat niittykasvien siemenet itävät valossa.  
• Huolehdi säännöllisestä kastelusta itämisvaiheessa ja kasvun alussa.
• Poista rikkakasvit mahdollisimman varhain.

Kylvä siemenet syksyllä tai keväällä

Niittykasvien siemeniä voi kylvää keväästä syksyyn. Koska siemenet taritsevat itääkseen riittävästi kosteutta, kylvö ajoitetaan usein ajankohtiin, kun maaperä on luonnostaan kostea. Keväällä siemenet voi kylvää heti, kun lumi on sulanut. Syksyllä itämiselle on yleensä riittävästi kosteutta syyskuusta alkaen. Ei haittaa, vaikka osa siemenistä itäisi jo syksyllä.  

• Yksivuotiset kasvit kannattaa kylvää keväällä, jotta ne ehtivät kukkia ja siementää saman kasvukauden aikana. Ne itävät yleensä nopeasti, noin yhden tai kahden viikon kuluessa. Nämä kasvit kukkivat usein jo varhain kesällä, ja niiden siemenet kypsyvät nopeasti. Yksivuotiset kasvit elävät vain yhden kasvukauden ja lisääntyvät ainoastaan siementen avulla.
• Kaksivuotiset kasvit kasvattavat ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen ja kukkivat toisena vuonna, minkä jälkeen ne kuolevat. Niiden elinkaari kestää siis kaksi vuotta ja siemenet voi kylvää syksyllä tai keväällä.
• Monivuotisten kasvien siemenet vaativat usein kylmäkäsittelyn itääkseen. Syksyllä kylvetyt siemenet saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn talven aikana ja lähtevät keväällä kasvuun. Keväällä kylvettynä ne itävät usein vasta seuraavana keväänä. Kylmäkäsittelyn voi tehdä myös itse: sekoita siemenet kosteaan hiekkaan, laita ne muovipussiin ja säilytä jääkaapissa 1–3 kuukautta. Useimmat monivuotiset niittykasvit kukkivat 2–3 vuoden kuluttua kylvöstä. Monivuotiset kasvit kehittyvät yleensä hitaasti, ja ne kukkivat sekä tuottavat siemeniä vasta muutaman vuoden kuluttua kylvöstä. Puutarhaolosuhteissa niiden kukinta voi kuitenkin nopeutua. Lisäksi monivuotiset kasvit voivat levitä paitsi siementen avulla, myös kasvullisesti esimerkiksi rönsyjen tai juurakoiden kautta.

Niityn lajistoa voi rikastaa myös istuttamalla taimia. Esimerkiksi kellokukat lähtevät hyvin kasvamaan taimina. Istuta ne vapaasti ja epämuodollisesti – sikin sokin – niin että niityn luonnollinen ilme säilyy.

Niitto kerran kesässä

Kukkaniitty niitetään kukinnan päätyttyä loppukesästä. Rehevää kasvustoa voi niittää kahdesti: ensimmäinen niitto tehdään heti juhannuksen jälkeen ja toinen loppukesällä. Viikate on erinomainen työkalu perinteiseen niittoon, mutta pienen niityn voi hoitaa myös pensassaksilla tai tavallisilla saksilla. Monivuotiset kasvit niitetään lehtiruusukkeiden yläpuolelta, noin 15 cm:n korkeudelta.

Niittojäte jätetään niitylle muutamaksi päiväksi, jotta kypsät siemenet ehtivät varista maahan. Tämän jälkeen jäte haravoidaan pois. Jos niitty on hyvin rehevä tai siinä kasvaa paljon monivuotisia heiniä tai rikkakasveja, niittojäte kannattaa kerätä heti, jotta maaperä ei rehevöidy entisestään.

Niittojätteen voi kompostoida puutarhakompostissa, käyttää katteena pensaiden alla tai nostaa perinteisesti heinäseipäille. Kun niitty vakiintuu, hoitotoimenpiteet vähenevät – myöhempinä vuosina voi usein riittää pelkkä kuivan kasvijätteen haravointi syksyllä tai keväällä ilman varsinaista niittoa.

Suurella niityllä voi ajaa polun ruohonleikkurilla, jolloin kukkia pääsee ihastelemaan läheltä. Polun avulla voit myös tarkkailla niityn kasvilajistoa ja tunnistaa uusia tai harvinaisia kasveja. Poista rikkakasvit ja ei-toivotut lajit ajoissa, jotta niittykasvit säilyttävät elinvoimaisuutensa.

Valitse kotimaisia lajeja

Valitse lajit kasvupaikan olosuhteiden ja maaperän mukaan. Tutki lähiluontoa ja selvitä, mitkä lajit siellä menestyvät. Niiden siemeniä voi kerätä pieniä määriä. Toisen pihapiiristä ja luonnonsuojelualueilta siemeniä ei saa kerätä. Kasvien siirtäminen luonnosta juurineen vaatii aina maanomistajan luvan.

Valitse kaupan siemenistä kotimaisia lajeja, jotka kukkivat eri aikoihin. Myynnissä on myös valmiita siemenseoksia, joihin on koottu esimerkiksi perhosia houkuttelevia lajeja.

Älä kylvä haitallisia vieraslajeja tai luontoon helposti leviäviä lajeja!

Kuivan ja läpäisevän maan niittykasveja

Monivuotiset ahomansikka ahopukinjuuri ahosuolaheinä hiirenvirna huopakeltano isomaksaruoho kangasajuruoho kannusruoho keltamaksaruoho keltamatara keltasauramo keltamaitiainen ketohärkki keltakaunokki ketoneilikka keväthanhikki kissankello

kissankäpälä mäkitervakko nurmikaunokki paimenmatara pietaryrtti piharatamo päivänkakkara ruusuruoho siankärsämö soikkoratamo syysmaitiainen valkoapila valkomaksaruoho lampaannata niittynurmikka nurmirölli tuoksusimake

Yksivuotiset keto-orvokki pihasaunio ketosilmäruoho ruiskaunokki pikku- ja isolaukku Kaksivuotiset neidonkieli pukinparta tummatulikukka

Tuoreen niityn kasvaja

Tuore niitty on kosteampi, ravinteikkaampi ja vähälajisempi, kuin karun maan niitty.

Monivuotiset ahokeltano aho-orvokki aitovirna huopaohdake ketohanhikki koiranputki kurjenkello käenkukka luhtamatara maahumala metsäapila metsäkurjenpolvi niittysuolaheinä niittyhumala niityleinikki

niittynätkelmä nurmitädyke ojakellukka ojakärsämö peurankello poimulehdet puna-ailakki puna-apila purtojuuri päivänkakkara rohtovirmajuuri särmäkuisma metsälauha niittyräpelö nurmilauha

Kaksivuotiset harakankello peltolemmikki Yksivuotiset isolaukku ketosilmäruoho ruiskaunokki