Tattaret

Tattaret ovat yleinen näky suomalaisissa kotipihoissa. Lajit tulisi kuitenkin hävittää ja huolehtia, ettei kasvi pääse leviämään luontoon kasvijätteen mukana.

Tuntomerkit

Japanintatar (Reynoutria japonica) ja sahalinintatar (R. sachalinensis) sekä näiden risteymä tarhatatar (R x Bohemica) ovat monivuotisia perennakasveja, jotka kasvavat voimakkaasti muodostaen tiiviitä kasvustoja. Lajien bambumaiset, ontot ja hieman puumaiset varret, kasvavat kesän aikana jopa 2-5 metrin pituisiksi. Sahalinintataren varret ovat vihreät, muilla mainituilla lajeilla on varsissa punaista tai punaruskeaa väritystä. Varret kuihtuvat syksyllä ja tuottavat runsaasti kariketta.  Viuhkomainen valkoinen kukinto avautuu syys-lokakuussa.

Tattaret kukkivat valkoisin, viuhkomaisin kukin. Kuvassa japanintatar.

Alkuperä ja levinneisyys

Lajit ovat kotoisin Aasiasta ja kulkeutuneet Eurooppaan 1820-luvulla ja saman vuosisadan aikana myös Suomeen. Tattaret ovat nykyisin yleisiä koristekasveja kotipihoissa ja ne ovat paikoin levinneet myös ympäristöön. Kasvi talvehtii laajan, maanalaisen juurakon avulla. Juuret voivat ulottua kahden metrin syvyyteen ja kasvaa jopa 7 metrin pituisiksi. Kasvi leviää juurakon palasista, ja puutarhajätteen mukana kasvi onkin päässyt leviämään uusille kasvupaikoille. Lajit eivät tiettävästi lisäänny siemenistä Suomen oloissa, mutta ilmaston lämmetessä tilanne voi muuttua.

Haitallinen vieraslaji

Nämä kolme tatarlajia on säädetty Suomen lainsäädännössä haitallisiksi vieraslajeiksi ja niiden maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito, sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Kasvi on siis hävitettävä kotipihasta. Ne leviävät voimakkaasti juurakon ja kasvinpalojen avulla ympäristöön ja valtaavat alaa muilta kasveilta. Syksyisin, kasvin lakastuttua, pintamaa on altis eroosiolle. Ranta-alueilla maata huuhtoutuu vesistöön ja aiheuttaa rehevöitymistä. Kevyet varrenpalat kulkeutuvat veden mukana ja rantauduttuaan pienestäkin kasvinosasta voi kasvaa nopeasti laaja kasvusto.

Tatarten torjunta

Torjunnan kannalta tatarlajikkeiden tunnistaminen ei ole olennaista, sillä kaikki torjutaan samoin keinoin. Torjunta aloitetaan aikaisin keväällä ja jatketaan useamman vuoden ajan. Katkaise varret läheltä maata ja kaiva kasvin juurakot pois mahdollisimman tarkkaan. Tattaret jatkavat kasvuaan juuren paloista, joten on hyvin tärkeää saada kaikki juuret poistettua ja huolehtia, ettei juurenpaloja viedä luontoon. Tarkkaile aluetta kesän ja myöhempien vuosien aikana, ja katkaise maasta nousevat varret jo pieninä.

Toinen tehokas tapa hävittää kasvusto on peittäminen. Katkaise kasvin varret maan läheltä ja peitä alue mustalla paksulla muovilla 3-4 vuoden ajaksi.

Katkaistut varret voi jättää kasvuston päälle tai kompostoida. Kuivat kasvinosat voi polttaa hallitusti. Jos olet epävarma käsittelystä, vie kasvijäte alueen jätekeskukselle ja varmista, että jäte käsitellään siellä oikein. Huolehdi myös, että kasvi ei leviä maa-aineksen mukana tai vesistön kautta. Älä jaa haitallisten vieraslajien taimia muille. Torjuntaan tarvitaan aina maanomistajan lupa.