Luonnonkasvit viihtyvät hyvin luonnon olosuhteissa ja osa viihtyy hyvinkin karussa maaperässä. Puutarhakasvit ovat vaativampia ja niille maata on usein parannettava ennen istuttamista.

Kun maa on kunnossa, kasvit saavat sopivasti vettä ja ravinteita. Puutarhamaan vedenpidätyskykyä arvioitaessa avainsanat ovat karkeus, multavuus ja hikevyys. Ympäristön kannaltakaan maan kunto ei ole yhdentekevää, sillä hyvä rakenne ehkäisee pintavaluntaa ja eroosiota. Hyvässä maassa on myös paljon elämää ja se lisää pihan monimuotoisuutta.

Maan rakenne vaikuttaa kasvien vedensaantiin. Maa koostuu maahiukkasista ja niiden väliin jäävistä eri kokoisista huokosista. Kasveille käyttökelpoisin vesi on keskikokoisissa huokosissa. Kun vettä on runsaasti juuriston syvyydellä, maata kutsutaan hikeväksi. Mitä hikevämpi maa on, sitä paremmin vesi nousee maan huokosia pitkin ylöspäin. Erityisesti hietamaat ovat hikeviä.

  • Hiekka- ja hietamaissa maahiukkaset ovat yleensä irrallisina. Väliin jääviin huokosiin mahtuu sekä kasvien juuria että ilmaa ja vettä.
  • Tiiviin savimaan huokoset taas ovat pieniä ja kun maa on märkä, ne täyttyvät vedellä. Vesi kuitenkin niin tiukasti kiinni, etteivät kasvit saa sitä juurillaan.

Myös maassa oleva eloperäinen aines vaikuttaa kasvien vedensaantiin. Kun maahan lisätään kompostimultaa tai muuta eloperäistä ainesta, savihiukkaset liittyvät yhteen ja muodostavat muruja, Kun maa on sopivasti murustunutta, siinä on riittävästi huokosia, jotta juuristo pääsee levittäytymään maassa ja se on kuitenkin riittävän tiivistä, jotta juuret ovat kontaktissa maahiukkasiin.

Maanparannusta tarvitaan, kun

  • maa on karkeaa hiekkaa tai hietaa (maa on vaaleaa ja hiukkaset irtonaisia tai erottuvat silmin, eikä siinä ole juurikaan multaa)
  • maa on hiesua tai savea (maahiukkaset eivät erotu silmin, hiesu tahraa kädet ja savi on märkänä muovailtavissa ja kuivana kovaa ja halkeilevaa)
  • maa on turvemaata, joka lämpiää keväällä hitaasti