Kasvien istutus ja hoito

Kasvihuoneen voi sisustaa monella tavalla ja kasvit viihtyvät sekä maassa, että ruukuissa. Hyvä kasvualusta, riittävästi ravinteita ja vettä, sekä säännöllinen hoito lupaavat yleensä hyvää satoa.

Kasvata maassa tai astioissa

Kasvit voi istuttaa kasvihuoneen maapohjaan, ruukkuihin, laatikoihin tai kasvusäkkeihin. Viljelyä voi olla myös useammassa kerroksessa hyllyillä, kouruissa ja amppeleissa.

• Maapohjalla hyvä kasvualustan syvyys on 30–40 cm, joka riittää myös tomaatin ja kurkun kasvatukseen. Muotoile kasvualusta penkeiksi, jotka ovat käytävää korkeammalla; näin multa ja kasteluvesi eivät valu kulkuväylälle.
• Kasvatusastioiden tulisi olla mahdollisimman suuria, mielellään vähintään 20–30-litraisia. Umpinaisten astioiden pohjaan kannattaa tehdä reikä ylimääräisen veden poistamista varten. Altakasteluruukut helpottavat kastelua pitkän kasteluvälin ansiosta.
• Kasvusäkit sisältävät valmiina kasvilajille sopivan mullan ja lannoitteet koko kasvukaudeksi. Niihin on saatavana myös altakasteluratkaisuja.
• Hyödynnä myös kasvihuoneen lämpimät ulkoseinustat kasvien kasvatuksessa.

Kasvit viihtyvät hyvässä mullassa

Tavallinen puutarhamulta sopii hyvin kasvihuoneviljelyyn.

Maapohjalla kasvualustaa parannetaan vuosittain kuohkeammaksi, esimerkiksi kompostimullalla tai puutarhamullalla. Muutaman vuoden välein lisätään puutarhakalkkia tai puuntuhkaa, jotta maan happamuus eli pH pysyy kasveille sopivana (noin 6,5). Biohiilen lisääminen parantaa maan veden ja ravinteiden pidätyskykyä ja tukee pieneliötoimintaa.

Ruukuissa ja astioissa voi käyttää puutarhamultaa tai erikoismultia. Mukaan voi sekoittaa myös omaa kompostimultaa. Multaa ei tarvitse vaihtaa vuosittain; riittää, että sitä parannetaan ennen uuden kasvukauden alkua. Pieniin ruukkuihin multa vaihdetaan joka vuosi.

Mikäli kasvitauteja tai tuholaisia esiintyy runsaasti, mullan vaihtaminen kokonaan on suositeltavaa. Vanhan mullan voi hyödyntää muualla puutarhassa tai laittaa kompostiin.   

Lannoitus

Kasvihuonekasvien lannoittamiseen sopivat erinomaisesti luonnonlannoitteet, kuten lantarakeet. Lannoite voidaan lisätä keväällä koko alustaan tai sijoittaa kasvien lähelle tiettyihin kohtiin (varastolannoitus). Noudata lannoitepakkauksen lajikohtaisia käyttömääriä. Ota huomioon myös uuden puutarhamullan ja kompostimullan sisältämät ravinteet.

Seuraa kasvien kasvua ja yleisilmettä. Heikko kasvu ja vaalea lehdistö kertovat ravinnepuutteesta, hyvin rehevä kasvu voi viitata liikalannoitukseen. Tarvittaessa voit lisätä lannoitetta joko antamalla uuden annoksen varastolannoitetta samaan kohtaan tai käyttämällä kastelulannoitteena viherkäytettä tai lantavettä. Elokuun puolivälin jälkeen lisälannoittamiselle ei yleensä ole enää tarvetta, koska kiihkeimmän kasvun aika on ohi.

Varasto- eli sijoituslannoituksessa lantarakeet laitetaan keväällä kasvin vierelle kuoppaan, kastellaan ja peittään mullalla. Juuret hakeutuvat lannoitteeseen ja ottavat siitä tarvitsemansa ravinteet. Muut juuret ottavat veden muualta kasvualustasta. Varastolannoite riittää usein koko kasvukaudeksi, eikä lisälannoitusta tarvita. Tarkista kasvilajikohtainen varastolannoitteen määrä pakkauksesta. Kivennäislannoitteet eivät sovi tähän käyttöön, sillä niiden ravinteet liukenevat liian nopeasti.

Lantavesi tehdään sekoittamalla 10 litraa vettä ja 2,5 dl kananlantarakeita. Käytä kastelulannoitteena, kun rakeet ovat täysin liuenneet.

Viherkäyte

1. Kerää nokkosia, rikkakasveja tai muita vihreitä kasveja ämpärillinen.
2. Lisää vettä niin, että kasvit peittyvät kokonaan.
3. Anna seoksen käydä noin kahden viikon ajan. Liemi haisee pahalle – tämä on täysin normaalia.
4. Käyttöä varten laimenna sekoittamalla litraan tiivistettä 8–10 litraa kasteluvettä. Käytä miedompaa liuosta taimien kasteluun.

Kastelu on tärkeää

Kasvihuoneessa kastelun tarve on suuri, ja säännöllinen kastelu on tärkeää kasvien hyvinvoinnille. Paras kasteluaika on aamulla tai aikaisin iltapäivällä, jotta kasvusto ehtii kuivua ennen iltaa. Kastele runsaasti kerrallaan; näin juuristo kasvaa laajemmalle ja kasvi kestää paremmin kuivuutta.

Käytä sadevettä tai muuta puhdasta luonnonvettä kasteluun. Jos sitä ei ole riittävästi, käytä lisäksi astiassa lämmennyttä vesijohtovettä. Kastele kastelukannulla, letkulla tai kastelujärjestelmällä, kuten tihku- tai tiputuskastelulla. Korkealle nostettu vesisäiliö helpottaa veden valuttamista suoraan letkun kautta.

Torju ennakolta ja luonnonmukaisesti

Hyvät ja tasaiset olosuhteet, terveet taimet ja puhdas kasvualusta auttavat pitämään tuholaisia loitolla. Huolehdi tasaisesta kosteudesta, valosta ja ravinteiden saannista niin, että kasveista kehittyy vahvoja ja ne kestävät paremmin pieniä vioituksia.

Jos kasvusto pääsee kuivumaan, tuholaiset iskevät herkästi. Liika kosteus taas houkuttelee kasvitauteja. Tarkkaile kasveja säännöllisesti, esimeriksi kelta-ansojen ja luupin avulla. Ryhdy torjumaan vasta, kun tiedät varmasti, mikä tuholainen on kyseessä. Poista kuolleet ja tuholaisten tai tautien pahoin saastuttamat kasvinosat ja kasvit kasvihuoneesta.

Biologiset torjuntaeliöt ovat luonnon omia tuholaistorjujia! Ne voivat olla hyönteisiä, hämähäkkieläimiä tai sukkulamatoja, jotka syövät kasveja vaivaavia tuholaisia. Näitä hyötyeliöitä voi hankkia myös omaan käyttöön esimerkiksi pienkasvihuoneeseen, lasitetulle parvekkeelle tai sisäkasvien suojaksi.

Nokkosvesi sopii kirvojen ja muiden pehmeäihoisten tuholaisten torjuntaan. Laita tuoreita nokkosia ämpäri lähes täyteen, kaada vettä päälle, niin että ne peittyvät. Anna seistä 1–2 vuorokautta. Siivilöi ja sumuta kasveja. Toista käsittely tarvittaessa.

Yleisimpiä tuhoojia ja vinkkejä torjuntaan

Kirvat ovat pieniäpehmeäihoisia hyönteisiä, jotka imevät nuoria lehtiä. Lehdet käpristyvät, ja kasvustoon ilmestyy mesikastetta. Kirvat levittävät myös kasvitauteja. Huuhtele kasvusto runsaalla vedellä tai käytä nokkosvettä ja toista käsittely tarpeen mukaan. Biologisia torjuntaeliöitä ovat loispistiäiset ja harsokorennot.

Ansarijauhiaiset ovat valkoisia miniperhosia, jotka lentelevät lehden alapinnoilta. Ne imevät kasvinesteitä ja levittävät kasvitauteja. Jäävät kiinni kelta-ansoihin. Biologisia torjuntaeliöitä ovat jauhiaiskiilukainen ja petopunkki.

Vihannespunkit ovat hyvinpieniä (0,5 mm) punertavia tai kellertäviä hämähäkkieläimiä. Lehdet kellastuvat ja pinnalle muodostuu seittiä. Pidä ilmankosteus riittävänä, suihkuttele kasveja. Biologiset torjuntaeliöt, petopunkit, ovat tehokkaita torjujia. Runsaassa esiintymässä kasvualustan vaihto ja kasvihuoneen pesu auttavat.

Ripsiäiset ovat tummia tai ruskeita hyönteisiä, jotka aiheuttavat hopeanhohteisia laikkuja lehtiin ja mustia ulosteita. Kelta-ansat auttavat seurannassa. Petopunkit ja luteet ovat hyviä torjuntaeliöitä.

Harmaahome näkyy ensin ruskeina laikkuina, muuttuu harmaaksi pölyäväksi homeeksi ja aiheuttaa kasvin osien mätänemistä.

Härmäsieni aiheuttaa etenkin loppukesästä valkoista jauhemaista kasvustoa lehdille. Huolehdi hyvästä ilmanvaihdosta, vältä liian tiheää kasvustoa, kastele tasaisesti ja poista kasvijäte.

Kerää satoa säännöllisesti

Kerää sato tuoreena, jolloin se maistuu parhaimmalle. Herkuttele ja käytä ruoanvalmistuksessa, kuivaa, pakasta tai säilö loput talven varalle. Kerää pois myös ylikasvanut sato, kuten suuret kurkut ja kesäkurpitsat, koska säännöllinen sadonkorjuu edesauttaa uuden sadon kasvua.

Erilaisiin säilöntätapoihin ja -ohjeisiin voit tutustua verkkosivulla: martat.fi/sailonta.

Lue lisää Satoa kasvihuoneesta