Aikaisin keväällä kosteikoissa kukkiva keltamajavankaalin (Lysichiton americanus) voi tunnistaa kukkavarren kirkkaankeltaisesta tukilehdestä. Kauneudestaan huolimatta keltamajavankaali on EU:n alueella luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi ja laki velvoittaa torjumaan sen.

Tuntomerkit

Keltamajavankaali on monivuotinen kostean paikan kasvi. Se kukkii aikaisin keväällä muodostaen paksun ja jopa puoli metriä pitkän kukintovarren, jonka päähän kehittyy pieniä kukkia. Kukintovarren ympärillä on vehkakahvien tapaan tukilehti ja keltamajavankaalilla se on kirkkaan keltainen. Kukat kukkivat aikaisin keväällä, jo ennen lehtien kasvua. Lehdet kasvavat ruusukkeena kukintovarren ympärille. Soikeanmalliset, pitkät lehdet kasvavat yli metrin mittaisiksi ja ovat kaljuja ja kiiltäviä. Yksi täysikasvuinen kasviyksilö voi kookkaine lehtineen levittäytyä yli neliömetrin alueelle. Haisunäädästä muistuttava tuoksu on antanut lajille sen englanninkielisen nimen ’skunk cabbage’.

Keltamajavankaalin tunnistaa keltaisesta tukilehdestä kukinnon ympärillä ja suurista lehdistä.

Alkuperä ja levinneisyys

Keltamajavankaali on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista, Alaskasta Kaliforniaan ulottuvalta alueelta. Eurooppaan, tarkemmin Isoon-Britanniaan, se tuotiin koristekasviksi vuonna 1900-luvun alussa. Näyttävän ulkomuotonsa vuoksi kasvia on viljelty laajalti Euroopassa, jossa se on etenkin 1900-luvun loppupuolella karannut puutarhoista luontoon.

Keltamajavankaalia on istutettu myös Suomessa puutarhan kosteikkokasviksi. Sieltä se on edelleen päässyt leviämään luontoon veden, puutarhajätteiden ja eläinten avulla. Kasvi viihtyy kosteilla paikoilla, lampien ja purojen reunoilla ja ojissa. Nykyään Suomesta vielä kartoittamattoman lajin esiintymiä arvioidaan löytyvän luonnosta noin 10–20 paikasta.

Haitallinen vieraslaji

Keltamajavankaali muodostaa laajoja ja tiiviitä kasvustoja ja tukahduttaa alleen kosteikon alkuperäisen kasvillisuuden. Kasvi on EU:n haitallisen vieraslajien listalla, joka tarkoittaa, että sen maahantuonti, kasvatus, myynti, hallussapito ja ympäristöön päästäminen on lailla kiellettyä.

Laki velvoittaa sen torjuntaan ja paras tapa sen torjuntaan on aikainen kitkeminen. Keväällä, kun kasviyksilöt ovat vielä pieniä, on ne helpompi kitkeä juurineen kosteasta maasta. Täysikasvuisen kasvin pystyjuurakko yltää 30 senttimetrin syvyyteen ja on vaikeasti poistettava. Siementäessään keltamajavankaali muodostaa siemenpankin, joka säilyy maassa vuosia. Torjuntapaikkaa on syytä tarkkailla usean vuoden ajan ja kitkeä uudet taimet pois pieninä.