Kurtturuusu

Kurtturuusu (Rosa rugosa) on luokiteltu Suomen lainsäädännössä haitalliseksi vieraslajiksi ja sen leviäminen on estettävä ja kasvustot hävitettävä. Kurtturuusun ja sen valkokukkaisen muodon (Rosa rugosa f. alba) kasvatus on kiellettyä 1.6.2022 alkaen.

Tuntomerkit

Kurtturuusu on yleinen koristepensas. Nimensä se on saanut kurttuisista lehdistään, jotka ovat alapinnaltaan tiheäkarvaisia. Sen varsissa on runsaasti suoria, erikokoisia piikkejä. Kasvin vahva, vaakasuora juuristo kasvaa jopa kahden metrin syvyyteen ja levittäytyy voimakkaasti ympäristöön kasvattamalla runsaasti juurivesoja.

Kurtturuusu kukkii runsaasti kesäkuusta syyskuulle saakka. Yksinkertaiset kukat ovat suuret ja terälehtiä on tyypillisesti viisi. Kukkien väri vaihtelee tummasta aniliininpunaisesta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Oranssin ja tummanpunaiset suuret kiulukat muistuttavat muodoltaan nauriita ja sisältävät runsaasti siemeniä.

Kurtturuusun tunnusmerkkejä ovat isot yksinkertaiset kukat ja kurttuiset lehdet.

Alkuperä ja levinneisyys

Kurtturuusu on kotoisin Koillis-Aasiasta, Tyynenmeren hiekkaisilta ja soraisilta rannoilta. Se on tuotu Eurooppaan kestävyyden ja näyttävyyden vuoksi 1700-luvun lopulla. Suomessa se alkoi levitä 1900-luvun alussa. Merenrantakasvina se sietää tiesuolaa erinomaisesti ja siksi sitä on istutettu maanteiden varsille suojakasviksi. Kurtturuusu on ollut myös suosittu puistojen ja puutarhojen koristekasvina, joista se on levinnyt luontoon. Kurtturuusu on levinnyt jo lähes koko rannikolle ja sisämaassakin se on levinnyt jo Kemin seudulle saakka. Havaintoja löytyy myös Lapista.

Kurtturuusun kukat ovat hyönteispölytteisiä ja siementen kypsyessä ne maistuvat monelle eläin- ja lintulajille ravinnoksi. Niiden ulosteen mukana kasvi leviää laajasti uusille kasvupaikoilleen. Kelluvat siemenet ja kiulukat leviävät myös vesivirtojen mukana. Kurtturuusu leviää myös juurakon avulla ja uusi pensas saa alkunsa juurakon kappaleestakin.

Haitallinen vieraslaji

Kurtturuususta on merkittävää haittaa sekä luonnolle että virkistyskäytölle. Se uhkaa erityisesti hiekkarantoja ja merenrantaniittyjä. Kurtturuusu voi muodostaa hehtaarien laajuisia läpipääsemättömiä kasvustoja vaakajuurakkonsa avulla syrjäyttäen alkuperäisiä kasvi- ja eläinlajeja.

Kurtturuusu on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Kurtturuusun ja sen valkokukkaisen muodon kasvatus on kielletty 1.6.2022 alkaen. Tämä tarkoittaa, että kasvia ei saa tuoda maahan, myydä tai ostaa. Maanomistaja on velvollinen hävittämään kurtturuusu alueeltaan, myös yksityispihoista.

Tarhakurtturuusut eli kurtturuususta jalostetut lajikkeet, voivat edelleen kasvaa puutarhassa. Tunnetuin lienee ’Hansa’-lajike. Tarhakurtturuusujen siementuotanto on vaihtelevaa, joten myös niitä kannatta tarkkailla. Mikäli siemenet kehittyvät itämiskykyisiksi, marjat kerätään pois. Jos pensas näyttää leviävän, on se syytä hävittää kokonaan.

Torjunta

Kotipihasta kurtturuusu kannattaa hävittää näännyttämällä. Näännyttämisellä tarkoitetaan kasvin maanpäällisten vihreiden osien poistoa, joko poistamalla uudet versot tai lehdet. Versot leikataan maanrajasta muutaman kerran kesän aikana pois, jolloin kasvi pikkuhiljaa nääntyy. Oksat voi hakettaa ja jättää pensaan juurelle maatumaan tai kompostoida. Kuollut juurakko maatuu maan alla, eikä sitä tarvitse poistaa. Menetelmä sopii erityisesti kivikkoisille alueille ja kotipihoihin.

Kasvusto voidaan myös peittää valoa läpäisemättömällä paksulla kankaalla, jolloin kasvusto tuhoutuu noin kolmessa vuodessa. Peittäminen sopii hyvin laajoille alueille tai paikkoihin, joissa vieraillaan harvoin.

Kurtturuusua voidaan myös torjua kaivamalla juurakko maasta. Juurakko tulee poistaa tarkasti, sillä kasvi leviää pienistäkin juuren palasista. Aluetta tulee tarkkailla useamman vuoden ajan ja mahdolliset uudet versot kitkeä ja kaivaa maasta pois juurineen. Tilalle voi istuttaa jonkin haitattoman koristepensaan. Katso hyviä pensasruusuvaihtoehtoja.

Luonnossa torjunta vaatii enemmän resursseja ja talkootyövoimaa, sekä aina maanomistajan luvan.