Jättipalsami (Impatiens glandulifera), joka tunnetaan myös ”paukkupalsamina”, voi kasvaa yli 2,5 metrin korkuiseksi. Tavallisesti kasvuston korkeus on puolitoista metriä. Kauniit, orkideaa muistuttavat sinipunaiset, vaaleanpunaiset tai valkoiset kukat ilmestyvät kesä-heinäkuun vaihteessa ja kukinta kestää ensimmäisiin yöpakkasiin. Ensimmäiset siemenet kypsyvät heinä-elokuun vaihteessa.

Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristoalueilta, jossa sitä tavataan 1 800 metrin korkeudelta aina puurajalle, noin 4 000 metriin saakka. Kasvi tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla. Jättipalsamia on tuotu puutarhakasviksi monesta eri maasta ja nykyään sitä tapaa laajalti luonnossa yleensä asutuksen läheisyydessä. Havaintoja on tehty Ivalossa saakka.

Jättipalsami on yksivuotinen ja leviää ainoastaan siemenistä. Yksi jättipalsami muodostaa muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen siementä, jotka sinkoutuvat ympäristöön jopa seitsemän metrin päähän. Siemenet kulkeutuvat helposti joki- ja puronvarsia myöten kellumalla vedessä tai pomppimalla virran mukana pohjaa myöten.

Jättipalsamin juuri ulottuu vain 10 cm:n syvyyteen, joten se on helppo kitkeä nostamalla kasvi maasta juurineen.

Mitä jättipalsamin tilalle?

Jättipalsamikasvuston, samoin kuin pois kitketyn rikka- ja lännenpalsamin, paikalle jää usein iso tyhjä aukko. Siinä viihtyvät monet kauniskukkaiset lajit, kun kasvuunlähtöä autetaan kylvämällä siemeniä tai istuttamalla taimia. Niin kukkaniitylle kuin perennapenkkiin sopivat esimerkiksi meillä alkuperäisenä tai luonnonvaraistuneena kasvavat illakko (Hesperis matronalis), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum), isotähtiputki (Astrantia major), lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) ja puistolemmikki (Myosotis sylvatica).

Palsamien tilalle voi valita myös perinteisiä perennoja. Kauniita, pitkään viljeltyjä koristekasveja ovat esimerkiksi harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca), harjaneilikka (Dianthus barbatus), lehtoakileija (Aquillegia vulgaris), särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis) ja varjolilja (Lilium martagon). Niitä löytää toisinaan satunnaisesti tai pieninä kasvustoina vanhojen asumusten liepeiltä.

Maan pinnan myötäisesti ohjatuilla köynnöskasveilla (esimerkiksi köynnöshortensia, kärhöt tai villiviini) voi nopeasti peittää paljaaksi jääneitä alueita. Ennen istutusta maasta poistetaan monivuotiset rikkakasvit ja maan pinta peitetään katteella, esim. kuorikkeella.