Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksivuotinen, laajoja ja tiiviitä kasvustoja muodostava ruoho.

Mehevät, ontot ja usein punertavat varret kasvavat 20-300 cm korkeiksi. Tiheä juuristo ulottuu vain 10 cm syvyyteen. Kukinta alkaa kesä-heinäkuussa ja kestää syyspakkasiin. Terttukukinnon yksittäiset, orkideamaiset kukat ovat punaisen eri sävyisiä tai valkoisia. Samassa kukinnossa on eri kehitysvaiheessa olevia kukkia ja siemenkotia. Kypsä hedelmä, litumainen siemenkota repeää ja siemenet sinkoavat useiden metrien päähän. Kasvi onkin saanut lempinimet paukkupalsami ja paukkukukka. Yksi kasvi voi tuottaa jopa 4000 siementä. Kasvi leviää vain siementen avulla.

Jättipalsami aloittaa kukintansa kesäkuussa.

Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristosta.

Se on tuotu Suomeen ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla ja tavataan nyt lähes koko Suomessa.  Levinnyt laajasti kotipihoilta ympäristöön ja vallannut tehokkaasti ihmisen muokkaamia alueita. Leviämistä edistää menestyminen monenlaisilla kasvupaikoilla ja runsas siementuotanto. Siemenet leviävät ihmisen, eläinten, työkoneiden, maa-ainesten, kasvijätteen ja virtaavan veden mukana.

Haitallinen vieraslaji

Jättipalsami on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Sitä ei saa tuoda maahan, myydä tai ostaa ja maan omistajan tai haltian on hävitettävä ne alueeltaan, myös yksityispihoista. Laji tukahduttaa luonnossa alkuperäislajeja ja hyvänä mesikasvina houkuttelee pölyttäjät pois viljely- ja luonnonkasveilta. Yksivuotisena ja matalajuurisena kasvina sitoo huonosti maata, ja kasvupaikat ovat alttiita eroosiolle ja ravinteiden huuhtoutumiselle.

Torjunta-aika

Torjuntaan tarvitaan aina maanomistajan lupa. Aloita torjunta varhain keväällä ja jatka läpi kasvukauden. Jos siemenet ovat kehittyneet, varo ettet levitä kasvia torjunnan yhteydessä. Tarkkaile kasvupaikkaa seuraavina vuosina. Maan siemenpankista nousee uusia taimia 2-3 vuoden ajan.

Helppo torjua kitkemällä pienet taimet.

  • Kitke nostamalla kasvi maasta juurineen mahdollisimman pienenä. Suurien kasvin kitkennässä käytä apuna istutuskuokkaa tai lapiota. Kitke samalla alueella 2-3 kertaa kesän aikana.
  • Niitä laajat kasvustot, seuraa kasvua ja uusi niitto tarvittaessa.
  • Peitä nuori kasvusto varhain keväällä valoa läpäisemättömällä ja kestävällä peitteellä 2-3 vuoden ajaksi. Niitä korkeat kasvustot ennen peittämistä. Peittäminen estää myös siementen itämistä ja tuhoaa maan siemenpankkia. Sopii pienelle alueelle, jossa kitkeminen on vaikeaa, esim. ojanpientareelle ja rannalle, sekä alueelle, jossa ei käydä usein.
  • Tee kuumavesikäsittely eli sumuta pieniä taimia kiehuvan kuumalla vedellä tai kaada vesi pienten taimien päälle. Uusi käsittely tarvittaessa.
  • Leikkaa kukinnot heti tertun alapuolelta ja laita jätesäkkiin. Varo ettei siemenet leviä.

Kompostoi kasvijäte huolellisesti

Jos siemenkodat ovat kehittyneet, mädätä jäte mustassa muovisäkissä ennen kompostointia. Voit jättää kasvijätteen myös alueelle suuriin kasoihin maatumaan tai kuljettaa hyvin pakattuna jätteen vastaanottopisteiseen. Tee kasoista niin suuria, että alimmaiset kasvit eivät pääse varren nivelkohdista uudelleen juurtumaan painon alla.

Mitä jättipalsamin tilalle?

Jättipalsamikasvuston, samoin kuin pois kitketyn rikka- ja lännenpalsamin, paikalle jää usein iso tyhjä aukko. Siinä viihtyvät monet kauniskukkaiset lajit, kun kasvuunlähtöä autetaan kylvämällä siemeniä tai istuttamalla taimia. Niin kukkaniitylle kuin perennapenkkiin sopivat esimerkiksi meillä alkuperäisenä tai luonnonvaraistuneena kasvavat illakko (Hesperis matronalis), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum), isotähtiputki (Astrantia major), lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) ja puistolemmikki (Myosotis sylvatica).

Palsamien tilalle voi valita myös perinteisiä perennoja. Kauniita, pitkään viljeltyjä koristekasveja ovat esimerkiksi harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca), harjaneilikka (Dianthus barbatus), lehtoakileija (Aquillegia vulgaris), särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis) ja varjolilja (Lilium martagon). Niitä löytää toisinaan satunnaisesti tai pieninä kasvustoina vanhojen asumusten liepeiltä.

Maan pinnan myötäisesti ohjatuilla köynnöskasveilla (esimerkiksi köynnöshortensia, kärhöt tai villiviini) voi nopeasti peittää paljaaksi jääneitä alueita. Ennen istutusta maasta poistetaan monivuotiset rikkakasvit ja maan pinta peitetään katteella, esim. kuorikkeella.