Jättipalsami (Impatiens glandulifera) kotoisin Himalajan vuoristoalueilta, jossa sitä tavataan 1 800 metrin korkeudelta aina puurajalle, noin 4 000 metriin saakka. Kasvi tuotiin Suomeen ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla. Puutarhakasviksi sitä on tuotu meille monesta eri maasta ja nykyään sitä tapaa laajalti luontoon levinneenä, erikoisesti asutuksen läheisyydessä. Havaintoja on tehty Ivalossa saakka.

Jättipalsamin korkeus on noin puolitoista metriä, mutta se voi kasvaa jopa yli 2,5 metrin korkuiseksi. Varssi on ontto ja usein punertava. Kauniit, orkideaa muistuttavat sinipunaiset, vaaleanpunaiset tai valkoiset kukat ilmestyvät kesä-heinäkuun vaihteessa ja kukinta kestää ensimmäisiin yöpakkasiin saakka. Ensimmäiset siemenet kypsyvät heinä-elokuun vaihteessa.

Jättipalsami on yksivuotinen ja leviää ainoastaan siemenistä. Yksi jättipalsami voi tuottaa jopa 4000 siementä, jotka sinkoutuvat ympäristöön jopa seitsemän metrin päähän. Tämän vuoksi kasvi on saanut lempinimen  ’paukkupalsami’. Siemenet kulkeutuvat helposti joki- ja puronvarsia myöten kellumalla vedessä tai pomppimalla virran mukana pohjaa myöten.

Jättipalsamia on helppo torjua kitkemällä.

  • Tehokkain torjuntakeino on kasvin siementaimien kitkentä juurineen keväällä, kasvin ollessa vielä pieni. Jättipalsamin juuristo ulottuu vain noin 10 cm syvyyteen ja irtoaa helposti maasta. Kitkeminen voidaan tehdä vetämällä kasvi ylös tai kaivamalla istutuskuokalla tai lapiolla. Kitkemistä voidaan tehdä myös kesällä, ei kuitenkaan silloin kun semenet jo varisevat.
  • Laajat kasvustot niitetään muutaman kerran kesässä, jolloin estetään kasvin siementuotanto.
  • Kukinto leikataan heti kukinnon alapuolelta, jotta se ei ehdi tehdä uutta kukkaa.
  • Kuumavesikäsittely sopii pienille taimille.
  • Mikäli mekaaninen torjunta ei ole mahdollista, voi laajoilla alueilla harkita kemiallista torjuntaa.​​​​​​​

Torjunnan jälkeen kasvupaikkaa seurataan ja torjuntaa jatketaan tarpeen mukaan. Maan siemenpankissa olevien siementen itävyys säilyy ainakin kaksi vuotta.

Torjuntajäte
  • Pienet taimet ja vähäiset määrät kasvijätettä voi kompostoida huolellisesti.
  • Kasvijätteen voi jättää myös alueelle suuriin kasoihin maatumaan. Kasoista on hyvä tehdä niin suuria, että alimmaiset kasvit eivät pääse uudelleen juurtumaan painon alla.
  • Vaihtoehtoisesti jätteen voi toimittaa pakattuna alueen jätekeskukseen.

Mitä jättipalsamin tilalle?

Jättipalsamikasvuston, samoin kuin pois kitketyn rikka- ja lännenpalsamin, paikalle jää usein iso tyhjä aukko. Siinä viihtyvät monet kauniskukkaiset lajit, kun kasvuunlähtöä autetaan kylvämällä siemeniä tai istuttamalla taimia. Niin kukkaniitylle kuin perennapenkkiin sopivat esimerkiksi meillä alkuperäisenä tai luonnonvaraistuneena kasvavat illakko (Hesperis matronalis), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum), isotähtiputki (Astrantia major), lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) ja puistolemmikki (Myosotis sylvatica). Palsamien tilalle voi valita myös perinteisiä perennoja. Kauniita, pitkään viljeltyjä koristekasveja ovat esimerkiksi harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca), harjaneilikka (Dianthus barbatus), lehtoakileija (Aquillegia vulgaris), särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis) ja varjolilja (Lilium martagon). Niitä löytää toisinaan satunnaisesti tai pieninä kasvustoina vanhojen asumusten liepeiltä. Maan pinnan myötäisesti ohjatuilla köynnöskasveilla (esimerkiksi köynnöshortensia, kärhöt tai villiviini) voi nopeasti peittää paljaaksi jääneitä alueita. Ennen istutusta maasta poistetaan monivuotiset rikkakasvit ja maan pinta peitetään katteella, esim. kuorikkeella.