Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksivuotinen, laajoja ja tiiviitä kasvustoja muodostava ruoho, joka viihtyy kosteilla kasvupaikoilla.

Tuntomerkit

Kasvin varret ovat mehevät ja ontot ja usein punertavat ja kasvavat 20 sentistä jopa kolmen metrin korkuisiksi. Tiheä juuristo ulottuu vain 10 cm syvyyteen. Kukinta alkaa kesä-heinäkuussa ja kestää syyspakkasiin. Terttukukinnon yksittäiset, orkideamaiset kukat ovat punaisen eri sävyisiä tai valkoisia. Samassa kukinnossa on eri kehitysvaiheessa olevia kukkia ja siemenkotia. Kypsä siemenkota repeää ja siemenet sinkoavat useiden metrien päähän. Kasvi onkin saanut lempinimet paukkupalsami ja paukkukukka.

Jättipalsamin kukinta on pitkä, kesäkuusta jopa pakkasten tuloon asti.

Alkuperä ja levinneisyys

Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristosta. Se on tuotu Suomeen ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla ja nykyään tavataan lähes koko Suomessa.  1980-luvun jälkeen se on levinnyt laajasti kotipihoilta ympäristöön ja vallannut tehokkaasti ihmisen muokkaamia alueita.

Leviämistä edistää menestyminen monenlaisilla kasvupaikoilla ja runsas siementuotanto. Jättipalsamit viihtyvät erityisen hyvin kosteilla kasvupaikoilla ja virtaavan veden lähistöillä, puron varsilla ja ojien pientareilla. Yksi kasviyksilö voi tuottaa jopa 4000 siementä vuodessa. Siemenet itävät seuraavana keväänä tai jäävät maahan siemenpankiksi. Runsas siemenpankki säilyy itämiskykyisenä vain noin pari vuotta.

Siemenet leviävät ihmisen, eläinten, työkoneiden, maa-ainesten, kasvijätteen ja virtaavan veden mukana. Hävitä jättipalsamia sisältävä kasvijäte ja siemeniä sisältä maa-aines oikein, äläkä päästä kasvia leviämään luontoon.

Jättipalsamikasvustoa puron varrella

Haitallinen vieraslaji

Jättipalsami on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Sitä ei saa tuoda maahan, myydä tai ostaa ja maan omistajan tai haltian on hävitettävä ne alueeltaan, myös yksityispihoista.

Jättipalsamin tiivis kasvutapa tukahduttaa luonnossa alkuperäislajeja. Se kasvattaa jo varhain keväällä suuret lehdet, jotka varjostavat muita kasveja. Hyvänä mesikasvina se houkuttelee pölyttäjät pois viljely- ja luonnonkasveilta, eli heikentää niiden siementuotantoa. Yksivuotisena ja matalajuurisena kasvina jättipalsami sitoo huonosti maata, joten kasvupaikat ovat alttiita eroosiolle ja ravinteiden huuhtoutumiselle vesistöihin.

Torjunta

Torjuntaan tarvitaan aina maanomistajan lupa. Aloita torjunta varhain keväällä ja jatka läpi kasvukauden. Kukkivat yksilöt tunnistaa helposti muun kasvillisuuden seasta. Jos siemenet ovat kehittyneet, varo ettet levitä kasvia torjunnan yhteydessä. Siemenet poksahtelevat vähäisimmästäkin kosketuksesta.

Kitkeminen on hyvä tapa torjua jättipalsamia. Kitke kasvi maasta juurineen mahdollisimman pienenä. Jos kasveissa on jo siemeniä, katkaise ensin latva siemenkotineen muovipussiin ja kitke loppukasvi vasta sitten. Kitke samalla alueella 2–3 kertaa kesän aikana.

Laajat kasvustot voi myös niittää. Seuraa kasvua ja uusi niitto tarvittaessa.

Alueen peittäminen voi olla myös tehokas torjuntakeino. Peitä kasvusto varhain keväällä valoa läpäisemättömällä ja kestävällä peitteellä 2–3 vuoden ajaksi. Niitä korkeat kasvustot ennen peittämistä. Peittäminen estää myös siementen itämistä ja tuhoaa maan siemenpankkia. Peittäminen pienelle alueelle, jossa kitkeminen on vaikeaa, esim. ojanpientareelle ja rannalle, sekä alueelle, jossa ei käydä usein.

Kuumavesikäsittely toimii pienelle torjuttavalle alueelle. Kaada kiehuvan kuumaa vettä pienten taimien päälle, mutta ole varoivainen, ettet itse saa palovammoja. Kuuma vesi näännyttää kasvin. Viheralalla on jo myynnissä palveluita, jossa ammattilaisen voi tilata sumuttamaan kasvun kuumalla vesihöyryllä. Uusi käsittely tarvittaessa.

Kompostoi kasvijäte huolellisesti. Pussiin kerätyt siemenet voi mädättää suljetussa muovipussissa ja kompostoida, kun siemenet ovat tuhoutuneet. Suuremmilla torjunta-alueilla kasvijätteen voi jättää alueelle suuriin kasoihin maatumaan tai kuljettaa hyvin pakattuna jätteen vastaanottopisteiseen. Yksivuotisena kasvina jättipalsami ei leviä muista kasvinosista, vaan ne kuolevat talven aikana.