Komealupiini valtaa alaa alkuperäiskasveilta ja muuttaa paikan kasvuolosuhteita.

Komealupiini (Lupinus polyphyllus) on varmasti jokaiselle tuttu, kesä-heinäkuussa tienpientareilla valtoimenaan kukkiva monivuotinen perennakasvi. Usein yli metrin korkea terttumainen kukinto on väriltään sininen, violetti, vaaleanpunainen, valkoinen tai monivärinen. Samassa yksilössä voi olla myös usean värisiä kukintoja. Siemeniä muodostuu runsaasti. Lehdet ovat pitkäruotisia ja sormilehdykkäisiä, juuristo on pysty ja voimakkaasti haaroittunut. Sitoo juurinystyröiden typpibakteerien avulla ilmakehästä typpeä ja selviytyy siksi myös karuilla kasvupaikoilla. Lupiini on myrkyllinen.

Komealupiini leviää nopeasti.

Alkuperä ja levinneisyys

Kotoisin Pohjois- Amerikasta ja Pohjois-Kaliforniasta. Tuotu Eurooppaan 1800-luvun alussa koriste- ja rehukasviksi ja Suomeen saman vuosisadan loppupuolella. Kasvaa nykyään lähes koko maassa, aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Miksi komealupiinia torjutaan?

Kasvi on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Sitä ei saa tuoda maahan, myydä tai ostaa ja maan omistajan tai haltian on hävitettävä ne alueeltaan, myös yksityispihoista.

Kotipihoista komealupiini on levinnyt laajasti ympäristöön ja myös luotoon. Voimakaskasvuisena typensitojakasvina lupiini rehevöittää kasvupaikkaa ja muuttaa alueen kasvilajistoa. Se syrjäyttää alkuperäislajeja, esimerkiksi niitty ja piennarkasveja ja niiden hyönteisiä. Lisäksi lupiini kilpailee pölyttäjistä alkuperäisten lajien kanssa, heikentää kulttuurimaisemia ja vaikeuttaa metsänuudistusta tukahduttamalla puiden taimia.

Komealupiinin torjunta

Torjuntaan tarvitaan aina maanomistajan lupa. Komealupiinin torjuntaan ryhdytään keväällä ja torjuntaa jatketaan läpi kasvukauden useamman vuoden ajan. Maan siemenpankista nousee uusia taimia useiden vuosien ajan.

Yksittäiset kasvit kaivetaan maasta juurineen ja myöhemmin poistetaan maan siemenpankista kasvavat uudet yksilöt mahdollisimman varhain. Laajat kasvustot niitetään säännöllisesti, jolloin kasvin elinvoima vähitellen heikkenee ja lopulta kasvi kuolee. Torjunta vie useamman vuoden, koska siemenpankista nousee uusia yksilöitä useiden vuosien ajan. Kasvupaikkaa tarkkaillaan torjuntaa seuraavina vuosina ja torjuntaa jatketaan tarpeen mukaan.  On tärkeää katkaista tai niittää kukinnot ennen kukintojen muodostumista, viimeistään ennen siementen kehittymistä, näin siemenpankki ei pääse kasvamaan alueella.  Kasvijätteen voi huolellisesti kompostoida, mikäli siinä ei ole siemeniä. Jos palot ovat jo vihreitä mädätä jäte mustassa muovisäkissä ennen kompostointia. Kypsät siemenet ja palot voi polttaa. Estä siementen leviäminen maa-aineksen mukana.

Lupiinikimput

Ruohovartisten kukkien poimiminen kuuluu jokamiehen oikeuksiin ja myös lupiinia saa poimia teiden varsilta. Moottori- ja moottoriliikenneteiden pientareille ei sitä vastoin saa mennä turvallisuussyistä.

Alaskanlupiini

Komealupiinin (Lupinus polyphyllus) lisäksi Suomen lainsäädännössä haitalliseksi vieraslajiksi on luokiteltu alaskanlupiini (Lupilus nootkatensis). Laji on harvinaisempi, mutta yhtä ärhäkkä leviämään. Lajit muistuttavat paljon toisiaan, mutta alaskanlupiini on yleensä kasvutavaltaan haaroja. Alaskaslupiinin lehdet ovat alapinnalta karvaisia ja lehdyköitä on komealupiinin verrattuna vähemmin. Alaskanlupiini kukkii myöhemmin, heinä-elokuussa. Molempia lajikkeita torjutaan samalla tavalla.