Lumen lumoissa
Talvi, lumen ja hiljaisuuden vuodenaika, muuttaa tutun maiseman toiseksi. Se hiljentää metsän ja piilottaa polut ja mättäät valkoiseen vaippaansa. Hiljaisuudesta, hitaudesta ja kylmyydestä huolimatta talvi on kuitenkin täynnä elämää.
Myös omaa luontosuhdettaan voi vahvistaa vuodenajasta riippumatta. Talvisessa metsässä kulkeminen, lumen äänien kuunteleminen tai pakkasillan tähtitaivaan ihailu voivat olla pieniä arkisia hetkiä, jotka muistuttavat luonnon merkityksestä omalle hyvinvoinnille. Talvi on mahdollisuus nähdä ympäristö uudella tavalla.
Talven havainnoiminen
Talvi tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa, kun malttaa pysähtyä tarkkailemaan. Monelle on tuttua, kuinka lumesta voi päätellä lämpötilaa, pakkaslumi narskuu jalkojen alla, mutta suojasäällä se muuttuu raskaammaksi ja tiiviimmäksi nuoskalumeksi. Puissa voi huomata jäätä, lumikuormaa tai pakkashalkeamia, jotka kertovat talven voimasta.
Talvinen äänimaisema on oma kokemuksensa. Puiden narina ja toisaalta lumen vaimentamat äänet ja hiljaisuuden syvyys ovat havaintoja, joita voi tehdä metsän lisäksi lähiluonnossakin, vaikka puistossa tai kotipihalla. Kirkkaat talviyöt puolestaan tarjoavat mahdollisuuden tarkkailla tähtiä, kuun vaiheita ja joskus myös revontulia.
Sivun seuraavissa osioissa voit oppia ja kerrata talviseen luontoon ja vuodenaikojen merkitykseen liittyviä asioita, joita tuntemalla löydät rutkalti lisää havainnoitavaa lähiympäristöstäsi.
Elämä talvella jatkuu, vaikka olosuhteet muuttuvat äärimmäisiksi. Eri lajit ovat kehittäneet erilaisia tapoja selviytyä kylmyydestä, niukasta valosta ja lumen tuomista haasteista.
Eläinten tavat sopeutua vaihtelevat suuresti. Useimmille eläimille talvi merkitsee energian säästämistä. Nisäkkäistä karhu ja mäyrä vaipuvat talviuneen ja monet lajit, kuten siilit ja lepakot talvihorrokseen.
Monet lajit kuitenkin jatkavat liikkumista läpi talven etsiessään ravintoa. Monet lajit vaihtavat talveksi lämpimämmän ja väritykseltään paremmin suojaavan talvipuvun. Esimerkiksi metsäjänis, riekko ja lumikko vaihtavat värinsä lumenvalkoiseksi sulautuakseen ympäristöön ja vähentääkseen riskiä tulla huomatuksi. Hangelle jäävät jäljet kuitenkin kertovat talvisesta elämästä. Talvella voi ollakin kesää helpompi havaita, mitä eläimiä omassa lähiympäristössä vipeltää.
Myös vaihtolämpöiset eläimet sopeutuvat talveen omilla tavoillaan. Vaihtolämpöisen eläimen ruumiinlämpö muuttuu ympäristön lämpötilan mukana.
Matelijat ja sammakkoeläimet vetäytyvät syviin koloihin, vedenpohjan mutaan tai maanpinnan karikkeen sekaan kylmänhorrokseen, jossa niiden aineenvaihdunta ja elintoiminnat ovat minimaalisia.
Myös kalojen ruumiinlämpö laskee veden lämpötilan mukaiseksi. Myös niiden aineenvaihdunta ja liikkuminen hidastuu. Talvinen hidastaminen on keino selviytyä vähäisen valon ja kylmyyden ajasta.
Hyönteisillä ja muilla pienillä eliöillä on omat selviytymiskeinonsa. Monet hyönteiset talvehtivat munina, toukkina, koteloina tai aikuisina. Hyönteiset horrostavat suojaisissa paikoissa, esimerkiksi karikkeen seassa, puiden kaarnan alla, maaperässä, risukasoissa tai rakennusten koloissa. Lumipeite toimii tehokkaana eristeenä ja pitää lämpötilan tasaisempana. Kylmät talvet myös estävät joitakin lajeja menestymästä liikaa, mikä auttaa pitämään ekosysteemin tasapainossa.
Kasvien talvinen elämä on yhtä monimuotoista kuin eläintenkin. Vaikka kasvit eivät liiku, ne ovat kehittäneet hämmästyttävän määrän sopeutumistapoja selvitäkseen kylmästä, lumen painosta ja vähäisestä valosta.
Monet puut ja pensaat ovat valmistautuneet talveen jo syksyllä. Monet niistä keräävät syksyllä lehdistä tärkeät ravinteet talteen ja pudottavat sitten lehtensä haihtumisen vähentämiseksi ja kestääkseen paremmin lumikuormaa. Silmut suojaavat tulevia lehtiä ja kukintoja monin tavoin: vahakerroksilla, suomuilla ja nesteiden pakkaskestävyyttä lisäävillä yhdisteillä.
Lumipeite luo maahan lämpimämmän mikroilmaston, jossa monet varvut ja pienet kasvit talvehtivat. Vihreänä talvehtivat kasvit ovat oma erityinen ryhmänsä. Esimerkiksi sinivuokko, mustikka, puolukka ja monet sammalet ja jäkälät säilyttävät vihreytensä ympäri vuoden. Talven aikana ne eivät juuri kasva, mutta ovat valmiudessa hyödyntämään heti ensimmäisen valon ja sulan maan.
Toisenlaisen selviytymisen mestareita ovat talventörröttäjät, eli kasvit, joiden kuiva varsi ja siemenkodat jäävät törröttämään lumen yläpuolelle. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi karhunputki, maitohorsma, järviruoko ja monet niittykasvit. Ne varistavat siemenensä vasta talvella. Siemenet odottavat lumen suojassa tai hangen päällä kevään sulamisvesiä, jotka kuljettavat ne uusille kasvupaikoille. Kylmä kausi on monille siemenille jopa välttämätön, jotta ne voivat keväällä itää. Talventörröttäjät toimivat talvella myös monen linnun ja muun eläimen ravinnonlähteenä ja eläimet osaltaan kuljettavat niitä jälleen uusille paikoille.
Talvi osana vuodenkiertoa
Talvi on välttämätön osa pohjoisen luonnon vuodenkiertoa. Pohjoisen eliöt ovat sopeutuneet elämään neljässä vuodenajassa, jolloin kylmä kausi on yhtä olennainen kuin kesän valo. Talvi paljastaa miten moninaisin keinoin pohjoisen eliöt ovat neljään vuodenaikaan sopeutuneet. Merkkejä näistä voi luonnossa havainnoida, kun pysähtyy katsomaan ja kuuntelemaan.
Ilmastonmuutoksen myötä talvien pituus, lumen määrä ja routaolosuhteet muuttuvat. Talvien säilyminen on tärkeä osa pohjoisen luonnon tulevaisuutta ja monien lajien selviytymistä.