Lintulaudan ympärillä kuhisee, muuten luonto näyttää hiljaiselta.

Varovaiset villieläimet liikkuvat hämärissä. Vaatii kärsivällisyyttä ja onnea, jotta niitä näkisi. Eläinten jälkiä kuitenkin löytyy helposti; hangelta erottuvat käpälien ja häntien painaumat. Mikähän tässä on vipeltänyt? Nyt tarvitaan luontosalapoliisia!

Luontosalapoliisin varusteet:

  • Lämpimät vaatteet
  • Aikaa ja tarkkaavaisuutta
  • Viivain (20 cm)
  • Lehtiö ja lyijykynä
  • (Kamera , kiikarit)

Todistusaineiston valmistamiseen tarvitset

  • Savea tai askartelumassaa, pätkän puuvilla- tai rautalankaa ripustuskoukuksi
  • Valkoista lateksimaalia tai peiteväriä ja vesiliukoista lakkaa

Salapoliisin työtä

  • Tutki jälkiä, kiikaroi ympäröivää luontoa ja tee muistiinpanoja lyijykynällä, sillä se toimii pakkasellakin.
  • Piirrä kuvia jäljistä ja jälkijonoista.
  • Mittanauhalla selvität jäljen tarkat mitat.
  • Jos valokuvaat jäljet, aseta mitta mukaan kuvaan ja ota kuva tarpeeksi läheltä, että jäljet näkyvät kunnolla.
  • Kotona tai kirjastossa voit sitten kuvien ja mittojen avulla tutkia, minkä eläimen jälkiä löysit.

Muista, että luontosalapoliisi

  • Ei jätä luontoon muuta kuin jalanjälkiään
  • Vilkaisee myös ympärilleen
  • Liikkuu melko hitaasti ja hiljaa
  • Seuraa jälkiä mahdollisimman pitkään

Kissa vai koira?

Jälkien tutkiminen on hyvä aloittaa kotieläinten jäljistä. Kissat liikkuvat hangilla, vaikka eivät kylmästä pidäkään. Koirien jälkiä vilisee puistoissa ja teiden varsilla. Niistä voi tutkia eläimen liikkumisnopeutta ja reittejä. Eläimen laukatessa jälkien väli kasvaa pidemmäksi kuin kävellessä.

 

Tunnetko jäniksen jäljen?

Villieläinten jäljistä tutuimpia ovat jäniksen (ja rusakon) loikka jäljet. Seuraa niitä. Tarkka salapoliisi löytää reitiltä papanoita. Kuiva talviravinto tuottaa 400 papanaa päivässä!Koska jänis on monien petojen saalis, se on mestari harhauttamaan. Lepopaikkaa etsiessään se kulkee ristiin rastiin, palaa takaisin omia jälkiään ja hyppää yhtäkkiä sivulle. Siksi välillä näyttää, että eläin olisi kadonnut jäljettömiin.

 

Viekas kettu

Ketun jäljet kiemurtelevat jonossa kuin helmet nauhassa. Kettu ei mutkittele turhaan, toisin kuin koira, joka saattaa ryntäillä sinne tänne.

Kissan jäljet ovat pienemmät ja pyöreämmät ja askelväli on lyhyempi kuin ketulla.

Pienen nisäkkään liikkeistä jää pehmeään hankeen usein jälkikuoppa, ei yksittäisiä jalanjälkiä.

Monesti häntä sipaisee lumeen siveltimenvetoja.

Ruokailun jälkiä

Myös syödessään eläimet jättävät merkkejä. Hirvi, majava ja jänis syövät oksia eri tavoin.

Monet eläimet etsivät kävyistä siemeniä. Oravan pureksimat kävyt ovat hapsuisia, metsähiiri ja –myyrä avaavat käpyjä siistimmin.

Etelä-Suomessa ruokailijan voi tunnistaa pähkinäpensaikon läheltä löytyvistä kuorista.

Orava osaa halkaista pähkinän kärjestä kahtia. Pikkujyrsijät nakertavat kuoreen aukon päästäkseen käsiksi herkkupalaan.

 

Jaa sivu