Koivu on Suomen kansallispuu.

Koivun tunnistaa vaaleasta, sileästä ja tummalaikkuisesta tuohesta. Oksat ovat tummat ja ohuet, silmut pienet. Koivun lehdet ovat melko pienet ja sahalaitaiset. Toukokuussa koivun siitepöly värjää rannat keltaisiksi. Siemenet ovat kullanruskeita. Ne putoavat maahan syystalvella.

Kolme eri koivua

Koivua on kolmea eri lajia: raudus-, hies- ja vaivaiskoivu. Rauduskoivun oksat riippuvat, hieskoivun ovat pystymmät. Rauduskoivun lehdet ovat kolmiomaiset, hieskoivun pyöreämmät, alta usein karvaiset. Vaivaiskoivulla on pienet ja pyöreät lehdet.

Meijuja ja mahlaa

Helluntaina, helatorstaina, koulujen kevätjuhlissa ja juhannuksena on juhlapaikkoihin kerätty koivun kevätoksia eli meijuja ja kokonaisia nuoria puita. Koivuista voi juoksuttaa mahlaa keväällä lumen sulamisen aikaan, ennen lehtien puhkeamista. Mahla on puunjuurten maasta ottamaa vettä, johon on liuennut juuristoon varastoituneita ravinteita. Hampaille ystävällinen ksylitoli on toiselta nimeltään koivusokeri.

Monenlaista koivusta

  • Taipuisasta koivusta valmistetaan vaneria, huonekaluja, lattioita ja hienopintaista paperia.
  • Ennen koivusta tehtiin esimerkiksi työkalujen varsia, kelkkoja, rekien jalaksia, kärrynpyöriä, jopa junavaunuja ja raitiovaunuja. Koivusta ei irtoa makua, joten se sopii myös leikkuulautoihin ja ruoka-astioihin.
  • Koivun tuohesta on tehty talojen kattoja ja lattioita, kontteja (tuohireppuja), virsuja (tuohikenkiä), koreja, tuokkosia, puukon tuppia, torvia ja onpa sitä käytetty kirjepaperinakin.
  • Tiivis koivu on hyvä lämmityspuu. Ennen vanhaan uskottiin, että joulusauna oli lämmitettävä koivupuilla, muuten alkavalle vuodelle koituu epäonnea.
  • Koivutuohi on sytykkeistä parhaita. Koivun kyljessä kasvavasta käävästä valmistettiin taulaa, jota käytettiin tulenteossa ennen tulitikkujen keksimistä.
  • Paras saunavasta tulee rauduskoivusta. Joukkoon voi laittaa muutaman oksan voimakkaamman tuoksuista hieskoivua.
Jaa sivu